Sukkasato

My very first one
malli: Mittatilauspolvarit Ullasta
lanka: Regia Desing Line Jazz Colors, värinro 06455
menekki: 50g
puikot: 2,25

Tennarisukkasia

malli: sama mittatilauspolvari
lanka: Gjestal Maija, värinro 273
menekki: 57g
puikot: ehkä 2,5

Neuleiden aloittamisen into on huomattavasti suurempi kuin neuleiden valmiiksi saattelemisen into. Ihmeekseni täältä on valmistunut lähinnä sukkia! Eikä siinä vielä kaikki. Toteutin vuosien uhkaukseni ja opettelin neulomaan sukat kärjestä. Olen neulonut nyt kahdet eikä se niin kauhean vaikeaa ole. Tuntuu, että sukkapari tulee nopeammin kärjestä kuin varresta alkaen. Eikä sitä jumiuttavaa vaihetta tule, mikä on tässä blogissa ennenkin nähty. (Ne kolme sukkaparkaa makaavat edelleen täysin samassa jamassa.)

Tarvitsin varrettomat tennarisukat ja sellaiset niistä sitten tulikin. Silmukoita 16 aloituksessa. Käytin Judy's Magic Cast-Onia. Helppoa kuin mikä. Kantapään tein ohjeen mukaan. En nyt kykene muistamaan, että paljonko oli silmukoita keskellä lopuksi. Mutta sen tiedän, että olisi pitänyt jättää enemmän. Kantapää pussittaa nyt hieman. Tykkäsin tästä kantapäästä erityisesti siksi, että siinä ei tarvitse poimia silmukoita. Vaihe, jota INHOAN kantapään neulomisessa, jää kokonaan pois. Sain Tuilta vaihdossa paska-Anniksesta kärjestä neulotut sukat, jotka istuu täydellisesti jalkaan. Aion opetella seuraavaksi sen. Perästä kuuluu! Koska vaakani hieman huijasi keränpuolituksessa jäi lankaa sen verran yli, että virkkasin vielä molempiin sukkiin nirkkoreunan. Oikein sievät, sanoisin.

Toiset sukat eivät tulleet minulle, vaikka Ravelry niin väittää. Vaihdoissa pitää nääs vähän huijata ja juksata. Ne menivät reissuvaihdon paketissa Jonnalle. Hän oli oikein tyytyväinen ja sukat olivat sopivat. Kuvassa jalkamallina poseeraan minä itse. Toinen pari sujui jo helpommin, tosin mielestäni näissäkin on sama kantapääongelma. Eikä peijakas soikoon yksi kerää lankaa riittänyt! Niin kuvittelin, että kerästä Maijaa tulee varrettomat, vaan väärässä olin. Tätä on vielä punasävyisenä omiin sukkiin. Tulee yhden kerroksen raitaa ruskean kanssa. En oikein pitänyt tuosta pätkärääkistä. En tajunnut ostavani sellaista.

Lisäksi olen neulonut yhdet Kertut ja yhdet Julekset. Ne menivät häälahjaksi. Morsiamen sukat olivat vihreää Maijaa ja punaista Pallasta. Ja sulhasen harmaata Maijaa. Maija on minusta hyvä perussukkalanka! Harmittaa, kun näistä ei ole kunnollista kuvaa. Olin nimittäin pitkästä aikaa tyytyväinen johonkin lopputulokseen! Toivottavasti olivat sopivat ja lämmittävät näin syksyn saapuessa.

Heinäkuun jälkeen täällä on kovasti aloitettu töitä, mutta mitään ei ole kai valmistunut. Työnsin lusikkani aikamoiseen soppaan ja jatkan keskeytyneitä lukio-opintojani. Saa nähdä, miten niiden kanssa käy. Edessä on äidinkieltä, ruotsia, saksaa ja englantia. Jännää ja innostavaa, mutta selvästikin neuleaikaa syövää! Tai sitten täällä neulotaan aivottomia sukkia vaan opiskelun ohessa. Jääkää kuulolle, kyllä minä vielä palaan.

Niin ja täällä arvotaan, ehdit vielä mukaan! Maatuska etsii kotia.

(Paska) Annis

Annis
malli: Annis Knittystä
lanka: Aade Long Artistic 8/2
menekki: 75g
puikot: 4,5mm

VIIMEIN tämä on valmis. Puuuh ja huh, mikä urakka. Pikkuinen pikahuivi, joo-o. Olisihan se, jos hermot eivät olisi menneet noin sataan kertaan. Annoin tälle jo neuloessa lisänimen "paska", koska paska mikä paska.

Syyt paskuuteen: Ensinnäkin, tämä väri. Näytti vyyhdiltä ihanalta, näytti kerällä ihanalta. Mutta valmiissa työssä sitten. Nojaa. Väriliu'ut eivät pääse oikeuksiinsa näin pitkillä kerroksilla ja lisäksi tyhmyyksissäni aloitin huivin tyhmästä kohtaa. Joten koko väritys on ihan tyhmä.

Toisekseen, nypyt. Voi luoja, että ne meinasivat viedä minulta järjen. Ihan helpoltahan se näyttää kun YouTube-videoita katselee. Niin vain suit sait 7 nurin yhteen, ettei mitään. Mutta otapa tämmöinen tiukkakäsialainen Iina ja kokeile sitten. Kun langankierrot kiristyivät kiristymään, totesin, etten saa näitä mitenkään nurjalla neulottua. Ulinaa netissä ja löytyi vinkki blogista (jota en tietystikään enää muista). Mutta se meni niin, että neulotaan nuo nyppykohdat kahdelle puikolle, niin langankierrot tulevat tarpeeksi löysiksi. Ja se toimi, uskokaa tai älkää.

No ongelmat eivät loppuneet siihen. Miten neuloa nurjalle yhteen nämä kun otin puikoiksi tylppäkärkiset Addit? Kun ei se puikko mene edes niistä silmukoista läpi ja lanka lipsuu pois ja voi itku ja hampaiden kiristys. Jälleen huutelua netissä ja tällä kertaa apu löytyi Neulovan Nartun blogista. Siellä näytettiin hieno langan vipsautuskikka. No, minulla on edelleen ne tylsäpäiset Addit, eihän se auta. Kokeilin virkkuukoukkua ja vaikka mitä. Mutta ei ne vaan mene nurin yhteen, ei sitten millään. Otetaan apuun pieni sukkapuikko ja neulotaan nurin yhteen sillä. Sehän toimii! Kuulostaako säätämiseltä? Eikä pelkästään kuulosta, sitä se olikin. (En ehkä ikinä aloita neulomaan Lily of the valley -kuviolla shaalia niin kuin olen haaveillut.)

Kolmas ongelma, lyhennetyt kerrokset. Olin etukäteen sitä mieltä, että en osaa en pysty en kykene. En tajua ohjeesta mitään ja päläpälä. Sitten kun lopulta otin ohjeen kauniiseen käteeni ja aloin vain neuloa, niin eihän siinä mitään ongelmaa ollut. Neuloin lyhennetyt kerrokset kahdella istumalla ja tadaa, huivi oli valmis!

Annoin vielä viimeisen mahdollisuuden, ajattelin, että pingotus pelastaa tämänkin tekeleen. Mutta ei. Paska mikä paska. En vaan tykkää. Neulejälki on ihan ok, malli on kiva, väritkin menettelee. Mutta tiedättekö, mikä on se suurin ongelma? Ne perkeleen nypyt ei näy, kun nuo värit menevät niin typerästi! Ne vaivalla väännetyt nypyt ei näy! Ai että mua korpeaa.

(Ennen kuin ehditte toivoa, että tämä putkahtaa juuri sinun postiluukusta, niin kerron, että vaihtokaupat on jo tehty. Minulle sukat, hälle huivi. Hyvä diili!)

MUTTA! En luovuta. Lankaa on vielä reilusti ja aion tehdä toisen. Tällä kertaa aloitan järkevästä kohtaa väritystä ja neulon nypyt 9 silmukalla! On se perkele, jossei sitten tule tarpeeksi isoja.

Ensi kerralla vähemmän aggressiivista (ehkä). Eikö ole hienoa, kun neulominen on näin rentouttava harrastus?!

Pssst.

Täällä ei ole mitään nähtävää, mutta katsokaa täältä! Se on viimein valmis!

Mikä minua vaivaa?

Kolme paria keskeneräisiä miesten sukkia. Kaikki ensimmäisessä sukassa ja samassa vaiheessa. Ei edes kantalappu kesken tai kavennukset tai mikään muukaan konstikas kohta. Vaan suoraa ja sileää, helppoa telkkarineuletta. Voi vaan kysyä, että mikä minua vaivaa? Äkkiähän nämä pusertaisi valmiiksi, kun vaan ottaisi ja neuloisi. Ehkä. Onhan tietysti vielä olemassa toisen sukan syndrooma. Voi hyvä jumala, että onkin työlästä hommaa. Ja ette arvaa, paljonko, olen viime aikoina reissuiltani sukkalankaa ostanut...

Rakkautta raitoina

Rakkausraita
malli: Noro Striped Scarf by Jared Flood
lanka: Novita Puro, värinro 614
menekki: alle 200g
puikot: 4mm

Rakkausraita vol 2
malli: Turn A Square by Jared Flood
lanka: Novita Puro, värinro 614
menekki: vähän alle 50g
puikot: 4mm

Huhuu, elossa ollaan! Tässä nämä JOULUlahjat. Lisänä oli vielä raidalliset lapaset, mutta ne olivat jo sen verran nyppyyntyneet kun olin kameran kanssa läsnä, ettei niistä ole julkaisukelpoista kuvaa. Koko talven ovat olleet käytössä ja siis ilmeisen pidetyt. Väri osui ihan nappiin! Ihana neuloa, jotakin joka onnistuu. (Purosta sen verran, että minusta ihan peruskiva lanka. Eikä se nyppyynny jo neuloessa niin kuin ilkeät tahot väittävät. En ehkä mitään isompaa käyttöneuletta tekisi, mutta aikuisten asusteissa menee kyllä täysin. Sen nyt arvasi, että lapasissa hieman nyppyyntyykin ja se on minusta ihan sallittua!)

Tuossa huivissa meni vähän hassusti nuo raidat. Neuloin suoraan keriltä, en kikkaillut yhtään. Ensin tuli nättiä raitaa, mutta sitten meni vähän tuollaiseksi liukuvärjätyksi. Vaan eipä tuo ole tuntunut käyttöä haittaavan.

Pipo on kiva perusmalli, sopii miehelle ja naiselle. Ohje on helppo jos taitaa vähän englantia, suosittelen kaikille. Tämä oli toinen ja itselleni tikuttelin vielä harmaasta purosta samanlaisen. Tosin sitä en raidoittanut vaan neuloin suoraan kerältä. Tämän lähemmäksi samanlaisia tuulipukuja ei toivottavasti ikinä päästä.

Neuleplääh tuntuu täällä jatkuvan. Neulon Annista ja meinasi järki lähteä niiden nyppysten kanssa. En ole ikinä neulonut mitään yhtä vaativaa. Niistä kikoista sitten enemmän kun saan sen valmiiksi. Pitsikuvio on valmis, nyt vaan pitäisi saada inspiraatio sileän osuuden neulomiseen.

Lisäksi puikoilla on yksi hyshysneule, josta myös kuvia lähiviikkoina. Joojoo, taas se lupailee. Mutta nyt mä yritän ihan oikeasti palata aikaisemmin paikalle. On tuo kevät sen verran kiva juttu.

Tänään ostin uuden kevättakinkin ja eihän minulla ole siihen sopivaa huivia ja pipoa. Ehdotuksia malleista otetaan vastaan. Joku pitsipitsi voisi olla kiva pitkästä, pitkästä aikaa.

Voikaa hyvin ja neulokaa itsenne onnellisiksi! Aurinkoisia ajatuksia täältä sinne. :)

Loppuraportti

Saako anteeksiantoa ja hyvitystä hellyyttävällä kissakuvalla? Vaikka kissakin taitaa katsoa vähän syyttävästi...

Sillä täällä ei ole tehty mitään. (Tai no on - rakastuttu. Siitä menikin sitten yöunet, ruokahalut ja toimintakyvyt. Mutta se on sitten kokonaan toinen tarina se.) Ei ole valmista mekkoa, ei edes valmista mallitilkkua. Suunnitelmat oli, tossut eivät vaan mahtuneet jalkoihin. Nilkutan surkeasti maaliin. Sen verran on tehty, että silmukat mekkoa varten on luotu. Kaikki 300 kappaletta. Hurraa! Vasta viidennellä yrityksellä sain aloituslangan riittämään. Pitäisi ehkä opetella se neuloen luominen. Sen lisäksi sain aloituksen kolmesti kierteelle. Liian lyhyt pyörö ja liian lyhyet hermot. Siitä vaan ronskisti kiepautin parin ensimmäisen kerroksen jälkeen. (On sitä mekkoa siis neulottukin. Kokonaiset viisi kerrosta.) Pitkä on taival vielä edessä.

Ei tullut mekkoa tämän vuoden jouluksi, vuoden päästä uusi yritys, eikös?

Hieno projekti ja vielä hienompi olisi jos istuisin kirjoittamassa tätä valmis mekko päällä. Ihan hävettää kun katselen toisten onnistumisia. Mutta kuten jo esittelyissä totesin, ei minusta taida vaatteen neulojaksi olla. Vanhoihin ansoihin kapsahdin tälläkin kertaa. En muka osaa. PAH.

No tämä meni nyt näin. Ei tämä selittämällä tästä parane.

Huomenna kuvaan ainoat joululahjaneuleet. Niistä tuli ihan kivat. Kyllä, neuloin sittenkin jotakin pientä tuolle uudelle armaalle. Mutta eihän sitä voinut täällä kertoa kun se rontti lukee! Piti ihan pokkana esittää, ettei neulominen suju. Ei se kyllä sujukaan, ei sillä. Ottakaa tästä nyt jotakin selvää sitten. Mutta pikaisesti palaan, lupaan!

Sukkaputki, osa 2

Hiirulaiset
malli: 64. neulotut naisen pitsisukat / Novita syksy 2010
koko: 39
lanka: 7 veljestä, värinro 044
puikot: 3,5mm

Täällä on taas neuleplääh. Nämä sukat valmistui jo parahiksi ennen kylmiä kuukausia ja ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Hyvät on! Onko näistä mitään erityistä sanottavaa? Eipä taida. Nätti harmaa ja valmista sukkelasti paksummasta langasta. Tälläkin hetkellä puikoilla on kahdet sukat, jotka ehkä valmistuvat joskus.

Jo ajatukset joululahjaneuleista hylkäsin ihan tyystin. Kun ei huvita neuloa, niin ei huvita. SYTYCK-neuletta en ole edes aloittanut. Suuret oli suunnitelmat, mutta nilkka nyrjähti heti alkuunsa.

Ihanaa joulunaikaa kaikille. Ehkä täältä ensi vuonna pesee taas! Muistakaa juoda glögiä ja paistaa pipareita ja ennen kaikkea nauttia tuoksuista ja tunnelmasta. Se on minusta joulussa parasta.

Suunnitelma pitää olla!

Suunnitelmat selkenee. Tässä ne nyt on - saanko esitellä! 1800g Novitan nallea ja 125g bling blingiä. Näistä tulee minulle, ei suinkaan pusero vaan - MEKKO! Kyllä, kuulitte oikein. Suunnitelmani taisi hieman räjähtää käsiin. Ensin piti tulla vähän pidempi paita, sitten puoleen reiteen, kunnes myönsin itselleni ääneen, että taidan oikeasti haluta mekon. Alitajuntani kai tiesi sen jo, kun sai minut ostamaan noin järjettömän vuoren Nallea. Mutta ajatellaan niin, ettei lopu ainakaan lanka kesken!

Noniin. Nyt kun alkujärkytyksestä olette toipuneet kerron tarkemmin suunnitelmastani. Aikomukseni ei todellakaan ole tehdä tätä kappaleina. Olkoon vaikka mitä sääntöjä vastaan, mutta monta monta monta kerrosta nurjaa sileän oikean sijaan ei houkuttele. Ei ole vaikeuksia päättää kumpaa neuloisin. Etenkin kun olen kokoa iso ja silmukoita on siten kiljoona. Tosin hihat aion neuloa tasona, ettei nyt ihan ulos lajista mentäisi. Kokoani ei myöskään ole valmiina, joten joudun sarjomaan yhden koon lisää. Ihan kuin tässä ei olisi haastetta jo muutenkin kerrakseen.

Kuten ehkä muistatte, en ole ikinä neulonut itselleni vaatetta. Pari lastennuttua löytyy tehtyjen listalta ja siinä kaikki. Ja sitten se hullu aikoo neuloa mekon. No, hullu mikä hullu. En todellakaan tiedä, miten päädyin tähän tilanteeseen, mutta tässä sitä nyt ollaan ja sen kanssa eletään. Katsotaan minkä vuoden jouluna ollaan sitten valmiita.

Suurin haaste tässä on kai se, että neulon itselleni vaatetta. Toiseksi suurin, että ei ole tarkkaa ohjetta. Muutoksiakin aion tehdä kaiken hyvän lisäksi. En aio tehdä poolokaulusta vaan pyöreän pääntien. Haluaisin tehdä siihen reunaan i-cordin. Joten siinäkin olisi uusi opettelun aihe!

Hollywood-viikoille kaivoin esiin yhden UFOn. Se on neuletakki alpakasta ystävälle, joka on ollut kesken aivan liian kauan. Nyt siitä puuttuu enää puolitoista etukappaletta ja ne olisi tarkoitus rutistaa tässä valmiiksi. Sitten pääsen harjoittelemaan sitä saumojen ompelua. Pelottaa jo valmiiksi.

Tarkoitus olisi vielä ennen mekon aloittamista neuloa mallitilkku. Mallitilkku ei kuitenkaan ole perinteinen mallitilkku. Joten jääkään kuulolle!

Ihania syyspäiviä toivotan. Täällä satoi tänään hieman lunta!

Hollywood-viikot

Tämän tanssijan nilkka on ollut nyrjähtänyt. Ei ole suunnitelmatkaan oikein onnistuneet. Olen pyöritellyt haastetta edes ja takaisin, tulematta oikein mihinkään tulokseen. Eikä ole huvittanut mitään neuloa, kun takaraivossa on kuitenkin takonut Hollywood-viikko ja se kuuluisa pitäs tehdä jotain!

Sen päätin jo heti alkuun, että paidan neulon itselleni. En kuitenkaan oikein tiennyt, että mitä halusin. Paloista tehtävä, mutta siinä kaikki. Langat olisi kahteen paitaan jo olemassa, mutta ei niistäkään oikein kumpikaan suunnitelma iskenyt. Liian kesäistä, liian puuvillaista, liian bambuista. Liian kaikkea.

Selasin Ravelryn jonoa, sieltä löytyi muutama paita, joista tämä Dropsin malli valikoitui. Siinä kai kuitenkin joku klikkasi kuitenkin, kun en saanut lankoja tilattua. En olisi raaskinut alpakkaa ostaa niin paljon, joten ystävällinen Tui jo vinkkasi toisen vaihtoehdon. Kauppakin oli katsottuna, värikin jo. Mutta ei se sitten kuitenkaan ihan ollut sitä mitä halusin. Eikä se nettikauppakaan muuten toiminut omalla koneella.

Kuva: Drops Design

Kunnes tänään kaikki muuttui. Luukusta kolahti Novitan talven lehti. Ja yhdeksännellä sivulla minuun kolahti. Kiljuin melkein ääneen, että minun paita, minun paita. Ei ole enää Dropsin takilla mitään mahdollisuuksia kun tämän näin. Pieni pitsilisä ja vähän bling blingiä - tämähän on täydellinen neule. Eikä tarvitse edes lähteä Citymarkettia tahi Tokmannia pidemmälle lankakauppaan. Mahtavaa, mahtavaa. Tätä lähdetään sitten tahkoamaan. Toivotaan, että kunto riittää!

Kuva: Novita

Sukkaputki, osa 1

Jotta pikkusisko nukkuisi jalat lämpöisinä
malli: peruspera, koko 39
lanka: Novita TicoTico, värinro 852
menekki: 60g
puikot: 2,5mm

Juuri kun pääsin kehumaan, etten neulo sukkia, niin aloitan sukkaputken. Nämä valmistuivat puhelinsoiton jälkeen. Sisko soitti ja kertoi, että varpaita paleltaa öisin. Eihän sitä isosisko voi sellaista sallia eikä pyyntöä ohittaa.

Ihan perusperussukkaa, hollantilainen kantapää ja sädekavennus. Värit osui just eikä melkein kohilleen molemmissa sukissa. Ne on täysin identtiset. Valitettavasti minulle ei ole kuvaa vakuudeksi. Sukista tuli hieman liian isot. Äiti enkä minä tajunnut että sisko on pienijalkaisin meidän perheen naisista. Mutta hän vakuutti ettei se haittaa, kun tulevat unisukiksi. Minä olisin kyllä pienentänyt ne...

Sitten vähän SYTYCKiä kanssa. Eilen kolahti se pelätty ja odotettu haaste. Kohdalleni napsahti popping & locking. Taisin ihan itse sinetöidä kohtaloni edellisellä bloggauksella. Paitaa siis, itselle. Harkitaan vielä tyyliä ja mallia. Varastossa on kahdet paitalangat, joista toisista se pitää syntyä. Uutta ei tätä varten hankita. Ehkä. Pitää jättää pieni takaportti kuitenkin. Aivot surraa, Hollywood-viikko on alkanut. Sitten pitää kai mallitilkkuilla. Huh, alkoi jo pelkkä sana ahdistaa.

So I Think I Can Knit?

Ajattelin tehdä harmaan innoittamana myös tällaisen listauksen. En oikein malttaisi haasteen tipahtamista luukkuuni odottaa nimittäin. Omaksi lajiksenihan siis valitsin baletin. Nosta käsi, jos yllätyit. Pitsiähän täällä enimmäkseen neulotaan. Pitsihuiveja vieläpä. Muut lajit, ovatkin sitten vähän heikommissa kantimissa. Käydäänpä ne yksitellen läpi.

BOLLYWOOD

Teenkö mitään toisin kuin muut? En osaa edes kuin perinteisen hollantilaisen kantapään. En osaa neuloa oikealta vasemmalle, enkä kai pidä puikkoja enkä lankaa mitenkään oudosti. Tämä haaste olisi todella pelottava kohdattava. Mitä ihmettä voisinkaan keksiä?

BROADWAY

Jooei. Yksiväristä, simppeliä, hillittyä ja hallittua. Kirjoneuletta olen tehnyt yhden pupuraidan verran. En oikein tunne vielä suhdettani siihen. Tässä lajissa olisi haastetta kerrakseen!

DISCO

Ai, että bling blingiä. No tuota. Koruissa se on ihan hyvä ja toivottavaakin, mutta että neuleissa. Efektilangat on yök. Karva ja pörrö menee samaan sarjaan. Paljeteissa siis se salaisuus varmaankin olisi, jos bling bling lajikseni tulisi!

HEAVY METAL

En ole ikinä koskenut neulekoneeseen. Enkä toivottavasti koskekaan. Vaikka tiedän, ettei pitäisi olla niin ehdoton. Minulle kuitenkin se neulomisen juttu on juurikin se käsintekeminen. Neulovien käsien katseleminen vaan on niin rauhoittavaa. Vaikka toisaalta, joku ohuen ohuesta langasta tehty neuletakki olisi ihana. Vain se kone puuttuu...

HIP HOP

Nyt seuraa sitten kai se tunnustusosuus. Suurin syyhän siihen, että neulon vain huiveja on se, etten jaksa miettiä tiheyksiä. Huivissa ei tarvita kuin ohje ja lankaa, sitten vaan posotetaan. Mutta joku neuletakki, pitäisi neuloa lippua ja lappua, mitata ja kostuttaa ja mitata ja kostuttaa. Tuumata ja pähkiä. Kuitenkaan en haluaisi neuloa mitään hip hopin kaltaisia laatikoita. Joten täksi minulle ei ole YHTÄÄN itse neulottua neuletakkia.

KANSANTANSSI

Tämä taas paljastaa sen, miten todella urautunut olen niihin balettikuvioihini. En ole neulonut palmikkoa juuri koskaan. Osaan kyllä ja tiedän periaatteen, mutta siinä kaikki. Ehkä oli siis korkea aika haastaa itsensä!


KOREOGRAFI

Kukaan ei tanssi minun pillini mukaan. Olen ihan tyytyväinen valmiiksi ajateltuihin ja koeneulottuihin ohjeisiin. Menetän hermoni hetkessä, jos jokin ei suju. Minun avaruusajatteluni ei riitä neuleiden suunnitteluun. Jätän homman ilomielin muille!

LATTARIT

Minulle ei vieläkään ole yhtään neulevaatetta...

POPPING JA LOCKING

Ja sitten, jos neuloisin niitä vaatteita, tekisin kaiken mahdollisimman saumattomana. Voin vaan kuvitella, miten työn ja tuskan takana se kasaaminen olisi. Voi elämä, miten paljon sitä puutteita onkaan yhdessä pienessä neulojassa?


QUICK-STEP

Sitten on nämä sukat. Minulla on sukkalankaa aika tavalla, minä en vaan neulo sukkia. Silti sitä sukkalankaa jostain ilmestyy varastooni. Haluaisin neuloa sukkia. Mutta katsokaas, toisen sukan syndrooma. Toisen kantapään syndroomaa. Toisen kappaleen syndrooma. Kaikki mahdolliset syndroomat yhdessä viattomassa sukkaparissa. Sitten joskus harvoin kun hairahdun niitä neulomaan, hihkun miten nopeasti valmista syntyy. Tässäkin olisi siis haastetta kerrakseen. Miten olisi kaksi sukkaa kerrallaan?

ROBOTTITANSSI

Eikö näistä tiheyslaskuista jo puhuttu. Ja minähän en pura. Siksihän ne laskut pitäisi tarkkaan tehdä, mutta kun heti pitäisi päästä neulomaan, mullekaikkihetiNYT.



Tällainen on minun tanssihistoriani. Mielenkiinnolla odotan, mitä ylituomari päättää lajikseni. Ilolla kuulisin teidän muidenkin historioita!

Elonmerkki

Täällä ei ole tapahtunut mitään, koska puikoilla ei ole tapahtunut mitään. Elämä heitti häränpyllyä ja koko kesän aikana on valmistunut kolme tiskirättiä. Toivotaan, että syksy toisi jaksamista ja neulomisintoa takaisin. Ainakin nautin siitä, että viimein saa ottaa taas käyttöön pitsihuivit ja pipot. Lankaa on tulossa maailmalta, ehkä nekin innostaisi taas tarttumaan puikkoihin.

Intoa neulomiseen haen KALista. (KAL = neulotaan yhdessä!) Lähdin mukaan tällaiseen, lähde sinäkin! Selvää oli, että tämän neidin laji on baletti. Mikä on sinun?

Ihanaa alkanutta syksyä kaikille pienipäisille tädeille ja muille lukijoille. :)

Toukokuu on huivikuu, osa 1

Blueberry, Blackberry,
Strawberry, Raspberry
malli: Lacy Baktus by Terhi Montonen
lanka: Noro Kureyon Sock, S240
menekki: 95g
puikot: 3mm

Ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) Norokeräni muotoutui tällaiseksi huiviksi. Värit ovat mielettömät ja siksi mahdottomat kuvata. Värit vaihtuvat toinen toistaan ihanampiin. Vaikka rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että on siellä yhdessä kohtaa napanöyhtän väristä, jota saksin pikkaisen pois. Entä lanka sitten? Ensin en tykännyt. Ylikierteistä, erittäin epätasaista ja jotenkin jähmeää neulottavaa. Sitten aloin pitää ja sitten ehkä rakastuin. Mutta en kuitenkaan niin paljon, että hintalaatusuhde olisi minulle kohdillaan. Onpahan ainakin kokeiltu!

Käyttöä tälle huiville tulee syksyllä varmasti paljon. Kun tämä kesä nyt tuli vähän puskasta, niin tuskin hetkeen pääsee koekäyttöön. Tämän mallisia voisi tehdä enemmänkin. Vaikuttaa kivalta ja käyttökelpoiselta. Itse kun pidän kolmiomallisista enemmän kuin suorakaiteista, ne istuvat minusta kauniimmin.

Ihan symmetristä tästä ei tullut. Neuloin kai jossain vaiheessa hieman väärin. Mutta väliäkös tuolla. Sain lähes kaiken epäsymmetrisyyden pois, kun pingotin taitettuna. Tykkään kovasti lopputuloksesta, se on tärkeintä.

Mulle ja!

Ärsytys
malli: LaLa's Simple Lace Shawl
lanka: Evilla Artyarn 8/2, ruskea-sininen
puikot: 3mm
menekki: n. 95g

Otti niin hitsisti päähän. Mikäs siihen paremmin auttaa kuin huivin neulominen? Joten mullekin. Tykkään vaan neuloa huiveja niin paljon, ei sille vaan mitään mahda. Tämä yksilö valmistui jo viime kuun puolella. Siitä se idea huivitoukokuuhun lähtikin.

Ihan samalla lailla mentiin kuin aikaisemmassakin. Lukuunottamatta sitä, että lisäsin 2s molempiin reunoihin ja jätin virkkauksen pois. Ihana tuli! Eikä tämä oikeastikaan ole yhtään karhea. Valmistumisen jälkeen ui tovin pesuainevedessä ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin tippasen mustikkahoitoainetta. Kyllä se vähän pehmeni.

On ollut jo kovasti käytössä. Sopivan pikkainen ja lämmittävä näihin petollisiin kevätsäihin. Olisi tästä saanut ehkä hitusen isompikin tulla. Mutta tämänkokoisena kutakin väriä tuli yhden kerran. Se näytti minusta hyvältä niin.

Ensimmäiset toukokuun huivit sitten ensi viikolla!

Toukokuu on huivikuu

Toukokuun viides päivä ja jo toinen huivi menossa. Lisää myöhemmin!

Sweet Gooseberry
malli: Piponen / Gooseberry hat by Villapeikko
lanka: Novita Bambu, värinro 680 (ruskea) ja 184 (sininen)
puikot: 3mm
menekki: n. 30g per kappale

Pienellä, ihanalla piiperoisneidille syntyi talvella pikkuveli. Neiti oli saanut omat kesäpiponsa viime kesänä. Nyt oli siis luonnollisesti veljen vuoro. Yksi syntyy päivään, joten näissä ei kauaa mennyt. Kiva perusmalli, jossa on kuitenkin jotain pientä. Nämä olivat jo kappaleet 5 ja 6. Kovasti tykättyjä ovat olleet aikaisemmatkin!

Näitä neuloessani päätin, etten neulo kesällä puuvillaa. En pidä siitä, miksi neuloisin? Onpahan sitten ensi talveksi kunnon pipo-, huivi- ja lapasvarastot! Hah. Olen vain vähän aikaani edellä. Sitten kun alan höpistä joululahjoista juhannuksena, voi järkevyyttäni epäillä todenteolla...

Kevätyllätys!

Sininen hetki
malli: La La's Simple Lace Shawl
lanka: Vironvilla 8/2
kulutus: 135g
puikot: 3,5mm

Viime kesänä saamani vironvilla huusi puikoille. Tällaista siitä sitten syntyi. Aikaa meni kolme päivää. Kyllä, luit oikein. En itsekään käsitä, miten se niin nopeasti syntyi. Enkä edes neulonut aamusta iltaan! Reunoihin virkkasin kiinteitä silmukoita lopuksi. Reunat rullasivat vähän ja kun pitkässä sivussa ei ollut ollenkaan kuin yksi reunasilmukka niin se oli ruma.

Ensin vihasin lankaa - haisevaa ja karheaa. Sitten aloin tykätä. Kädet rasvaantuivat samalla eikä se hajukaan sitten niin enää häirinnyt. Valmiin huivin pesin kyllä varovasti pesuaineella. Pelkäsin kuollakseni, että onnistun huovuttamaan sen. Viileää vettä ja varovaista huljuttelua. Pesu oli ihan tarpeen kyllä. Lähti siitä sen verran likainen vesi! Toisiksi viimeiseen veteen laitoin vielä vähän hiustenhoitoainetta. En osaa oikein arvioida, pehmensikö se huivia yhtään.

Tästä tuli todella kaunis. Huivi meni yllätyksenä äidin ystävälle. Aika yllätys taisikin olla, palautteesta päätellen. Hihii. (Jos ihan rehellisiä ollaan niin itselleni on tulossa samanlainen. Ihastuin niin kovasti!)

Väärinymmärretyt huivit, osa 3

Lehemus
malli: Lehmus-huivi, Ulla 2/07
lanka: Drops Alpaca, värinro 3770
kulutus: n. 125g
puikot: 3,5mm
muuta: Ravelympics 2010 neule

Tämä on väärinymmärrettyjen huivien aatelia. Väärinymmärretty ennen ensimmäistäkään silmukkaa. Olin jostakin saanut päähäni, että tämä malli on vaikea. Aluksi pitikin tavata kaaviota silmukka silmukalta kun ei millään auennut. Olin jo varma, että heitän koko työn nurkkaan ja puhun pienipäisen tädin johonkuhun toiseen malliin. Sitten kun se lähti niin huivi valmistui hujauksessa. Viikon minä sitä aktiivisesti neuloin. Kiva tuli. Tuo väri on niin ihana!

Itselleni ei ole vieläkään yhtään alpakkaista huivia... Koskahan olisi minun vuoroni?

Tähän sarjaan on vielä yksi huivi. Mutta se on niin väärinymmärretty, ettei sitä usko kukaan. Ehkä vielä joku päivä...

Väärinymmärretyt huivit, osa 2

Rinsessa
malli: Rinsessa-huivi, Ulla 02/09
lanka: Gjestal Maija, värinro 221
kulutus: 200g
puikot: 3,25
helmet: 384kpl

Huh, mikä urakka tässä olikin. (Näköjään blogiinkin kirjoittamiseen meni kuukausi valmistumisesta...) Se vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Pituutta tuli sellaiset 160cm, mutta mallineule venyy ja paukkuu. Ohjeesta poiketen lisäsin reunoihin ainaoikeaa kolmen silmukan verran.

Pienipäinen täti oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sehän on tietysti tärkeintä. Itsestäkin tästä tuli kiva. Helmet tuovat hienon lisän. Eikä ne nyt niin suuritöisiä ole, vaikka siltä näyttävätkin. Itse pujotan helmet ensin lankaan ja kuljetan niitä koko matkan mukana. Mielestäni niin pääsee helpommalla kun kyseessä on näin paksu lanka. En jaksa mitään koruvaijeri-virkkuukoukku-silmäneula-ompelulankavirityksiä. Ehkä jos kyseessä olisi pitsivahvuinen lanka.

Täällä on aloitettu Järjettömyyden multihuipennusta. Siitä lisää ehkä vuoden päästä. Jos sittenkään on valmista.

Väärinymmärretyt huivit, osa 1

Kissan kesytys
malli: Clapotis, Knitty Fall/2004
lanka: Schoppel-Wolle Admiral R Druck, väri 1656wel
kulutus: 100g
puikot: 2,5

Tämä Clapotis aloittaa väärinymmärrettyjen huivien sarjan. Ensimmäiset silmukat luotiin itsenäisyyspäivän alla 2008. Sen jälkeen purettiin kolmesti (kai), jonka jälkeen työ hautautui kuukausiksi pimeään nurkkaan. Olin varma, että tästä tulee ihan paska ja kamala ja lankakaan ei riitä eikä sitä saa lisää. Tiedättehän nämä UFOjen kiroukset.

Sitten hajosi vaihteeksi tietokone. Se otti päähän, kaivoin ufolaaria ja tartuin tähän. Parissa illassa se sitten valmistui loppuun. Koska työ vei aikansa, ei lippusta, mihin oli kirjattu ylös alkuun tarvitut grammat, ollut tallessa. Niinpä en neulonut viimeistä kaaviota ollenkaan, vaan päättelin suoraan kolmannesta. Hyvä tuli näinkin! Silmukoita tässä on muutenkin vähemmän kuin ohjeessa. Muuten lanka ei olisi riittänyt sitäkään vähään.

Ohje oli jotenkin hankala. Pitkään jouduin tavaamaan paperista, eikä sittenkään meinannut millään mennä oikein. En ole tyytyväinen siihen, millaiset reunat ohjeen mukaan tehtynä tulee. Ne ovat mielestäni epäsiistit ja toinen reuna joustaa huonommin kuin toinen. Silmukkamerkkeihin käytin joltain neulojalta kuultua kikkaa apuna. En käyttänyt niitä lainkaan. Sen sijaan neuloin tiputettavan silmukan aina nurin. Paljon helpompaa ja kätevämpää.

Epämääräinen kurttu häpesi vielä kuukauden pöydälla. Eilen pingotin ja totesin, että hienohan tämä on. Värit kulkevat nätisti ja tiputet silmukat tuovat huiviin jotain jännää, mitä en osaa määritellä. Käyttöön pääsee ehdottomasti. Varmaankin lenkkipoluille kapeutensa ja pituutensa ansiosta. Joskus UFOilukin kannattaa!

Ajatukseni kaukana Odessassa

Odessa
malli: Odessa by Grumperina (saatavana vain Ravelryssä)
lanka: RYC Cashsoft DK, värinro 519
kulutus: hieman vajaa 50g
koko: Luulen, että 10s vähemmän kuin ohjeessa.
puikot: 3mm
helmet: 4mm vahahelmet, Sinooperi
menossa mukana: ikkunamakkara

Tämä(kin) piponen on ollut tehtävien listalla noin puoli ikuisuutta. Nyt se on valmis ja hieno ja upea! Toivottavasti pienipäinen pitää. Mustasta piposta sovittiin, mutta ainahan nainen helmiä tarvitsee, eikö?

Valmistui kahdessa illassa sitten lopulta. Malli tuntui aluksi kamalan työläältä. Mutta sujui sitten kun pääsin hommaan sisälle. Käsittämätöntä kämmäilyä kavennuksissa. Seuraavilla kerroksilla paikkailtiin. Ei mitään huomattavaa siis, itseä vaan ärsyttää tuommoiset typeryydet.

Helppo viimeistely. Vähän suihkepullolla kostutin ja yöksi varapäähän. Niin oli nätti ja soma aamulla! Postiin tämä hyppää huomenna, jotta tiedät vahtia laatikko.

Ps. Ikkunamakkara valmistettu Ikeasta ostetusta puuvillasta ja lakanakankaasta. Sisällä 2kg halvinta riisiä. Toppaa pahimman vedon ja on nätti!

Jänöset

Jänöjussin mäenlasku
malli: Blue Rabbit Hat, SlipSlipKnit
lanka: Rowan Wool Cotton, värinrot SH903 & SH973
kulutus: harmaa 82g, sininen 25g
koko: 120s
puikot: 3,5mm

Tässä on sitten se toinen joululahja, jänöpipo 3,5-vuotiaalle kummipojalleni. Heti kun näin ohjeen ajattelin, että tämä täytyy tehdä!

Tämä on ensimmäinen kirjoneuleprojektini ikinä. Aluksi meinasi mennä hermo, mutta sitten sain kehitettyä jonkinlaisen tavan neuloa. En tiedä, teinkö oikein, mutta ihan hyvä siitä tuli! Ei mulle kyllä mitään suurta kirjoneuleinnostusta tullut. Fiilis oli lähinnä se, että tekeehän tuota, mutta ei mieluusti hirveästi. Päässä on kyllä ollut jo pitkään pari isompaa kirjoneuleprojektia, saa nähdä miten niiden nyt käy. En tiedä, miten tämä olisi pitänyt höyryttää. Varovasti painelin raudalla, en halunnut liiskata silmukoita. Kaipa tuo käytössä tasoittuu lisää.

Muuten mentiin ihan ohjeen mukaan, paitsi kokoa fiksattiin vähän. Ihanainen kummipoikani on hieman keskivertoa isopäisempi. Onneksi olin tehnyt isille isänpäiväksi Turn A Squaren samasta langasta, niin oli käsitystä koosta. Siitä laskeskelin sitten. Pipo näytti puikoilla tajuttoman isolta, mutta ihan sopiva se on! Tietysti siihen vaikutti se, että en tehnyt joustinneuletta. Sillä tein käännetyn reunan, jotta pipo suojaisi paremmin pienen pojan korvia.

Olen tästä työstä tosi iloinen ja tyytyväinen. Kiva tuli ja toivon kovasti, että tätä suostutaan käyttämään. Tutkimattomat kun ovat toisinaan lasten tiet. Vaikkakin aikaisemmin tekemäni Karviaispipo on kovassa käytössä. Sitä pyydetään kuulemma välillä sisälläkin päähän, "Iinan pieni pipo". Kummilapsi on kyllä valtava rikkaus.

Ihanaa joulunaikaa ja onnellista, levollista uutta vuotta 2010!

Piparkakkuja ja glögiä

Piparkakkutoukka
malli: Wurm, täältä
lanka: Austermann Bambou soft, värinro 12
kulutus: hieman vajaa 100g
koko: 80s
puikot: 4mm

Tänä vuonna neuloin kokonaiset kaksi joululahjaa. Tämä on niistä toinen. Olen vähän huono keksimään lahjoja. Etenkin ihmisille, joilla tietää olevan lähes kaikkea. Yritänkin siis olla pitkin vuotta tuntosarvet pitkänä ja poimia rivien väleistä tarpeita. Viime Helsingin käynnin yhteydessä kuulin puolittaisen toiveen myssystä pariksi tälle.

Lanka oli hieman hankalasti saatavissa. En ollut valmis maksamaan siitä summaa, jota kotimaiset nettikaupat pyysivät. Onneksi on tuttuja neuleihmisiä muuallakin kuin Suomessa! Niinpä eräs ystävällinen tilasi nämä kotiinsa Saksassa ja toimitti sitten ne minulle. Kierrätys siitä syystä, että jos tämä saksalainen lankakauppa olisi lähettänyt ne minulle suoraan olisi postimaksut olleet mansikoita ja vähän mustikoita.

Tästä tuli ihana. Olen tosi ylpeä ja onnellinen lopputuloksesta. Tein elämäni ensimmäisen piparkakkureunan. Voi kuinka siistin reunan saakaan helpolla! Taitettu reuna oli todella helppo tehdä. Ihmettelen vain miksen ole tehnyt sellaista aiemmin? Nyt on suunnitteilla parikin projektia johon tulisi samanlainen. Ai mitenniin hurahdin?

Lahja pääsi jo perille ja on avattukin. Oli kovasti mieluinen. Olen siitä myös tyytyväinen. Tuntuu, että aina kun neulon tälle ystävälleni niin onnistuu loistavasti. Mikähän siinäkin on?

Ps. Tämä lanka on jumalaista neulottavaa. Oikeasti. Ehdoton jaettu ensimmäinen sija Rowanin Wool Cottonin kanssa.

Prinsessaa, taas.

Prinsessa
malli: Prinsessapipo, Ullaneule 03/06
lanka: Gjestal Maija, värinro 248
kulutus: 50g
koko: 120s
puikot: 3mm

No niin. On sairastettu koko syksy. Mennyt ihan hämärässä huis vaan. Olin monta viikkoa neulomatta. Ehkä jopa pari kuukautta? Ravelryn puolella vinkattiin projektista, jossa neulottiin tiettyyn virolaiseen orpokotiin tietylle lapsella jotakin. Innostuin tästä oitis. Olen monena jouluna halunnut tehdä jotakin hyvää, mutta tähän asti se on jäänyt ajatukseksi. Nyt kuitenkin kun oli tiedossa lapsen nimi ja ikä sekä parilla lauseella mielenkiinnon kohteetkin, ajattelin että tää on mua varten.

Hieman kaiveltiin varastoja ja sieltähän löytyikin jotain pienelle prinsessatytölle. Malli on paljon neulottu Prinsessapipo. Mukaan pieneksi extraksi neuloin 4mm:n helmiä. Jokainen tyttö tarvitsee bling blingiä! Pakettiin sujahti mukaan kiiltokuvia ja karkkipussi sekä kortti. Toivon, että tämä paketti hymyilyttää aattona pientä kulkijaa. Ainakin pipoon on neulottu paljon lämpimiä ajatuksia!

Kiva ja helppo malli. Kiva ja helppo mallikerta. Viime vuonna tein kaksi pipoa, yhden kaulurin, kämmekkäät ja sen myssynkin. Puikoilla on vielä tulossa se huivikin. (Kyllä se joskus valmistuu!) Ei langassakaan valittamista ole. Maija on kiilannut ehdottomasti peruslankojen ykköseksi. Tämäkään väri ei narissut. Mahtava hintalaatusuhde! Suosittelen.

Syksyä oviinkin

Servietit, styroxpohjat, linnut, lehtien solukot, niinit: Tiimari
Erikeeper: askartelulaatikko
metallipäiset nuppineulat: neulatyyny
lepänkävyt: papan metsä

Tämä alkoi olla liian kesäinen. Näin ammattiliiton lehdessä männynkävyistä tehdyn ovikoristeen. Siinä oli rautalanka väännetty sydämenmuotoiseksi ja siihen liimattu ne kävyt. Siitä se ajatus lähti. Suuntasimme äidin kanssa papan metsiin asenteella, että käydään nyt hakemassa ne kävyt. Voin kertoa, ettei tämä ole mitään käpysesonkia. Löysimme 7. Niillä ei juhlittu. Olihan niitä, siellä 7 metrin korkeudessa. Keräsimme sitten lepänkäpyjä, ne olikin paljon söpömpiä ja ennen kaikkea meidän ulottuvissa.

Suunnitelmat menivät siis kertakaikkisen uusiksi. Ei rautalankaa, ei männynkäpyjä. Siispä Tiimariin katselemaan ja tutkimaan. Vähitellen suunnitelma alkoi muotoutua. Koska silkkipaperivärivalikoima oli suorastaan onneton, suuntasin katseeni serviettihyllyyn. Sieltä löytyikin sitten kivat värit. Otin niistä sen valkoisen puolen pois. Lisäksi vielä leikkasin reunoista sen pilkullisen kohdan pois. Hankin myös kuumaliimapyssyn, enkä voi käsittää miten olen ennen tullut toimeen ilman. Kaikki liimautui superhelposti sillä. (Heti ensimmäisenä piti tietysti työntää sormensa siihen: "Ei tää nyt niin kuumaa voi olla --- ai perkele!")

Oranssipunainen jää minulle itselleni, sininen menee äidin kummitädille. Olen tosi tyytyväinen lopputuloksiin. Oli kiva pitkästä aikaa askarrella, varsinkin kun kaikki onnistui tällä kertaa hyvin. Jotenkin on sellainen fiilis, että näitä olis kiva näprätä enemmänkin. Anyone?