keskiviikko 4. toukokuuta 2011

(Paska) Annis



Annis
malli: Annis Knittystä
lanka: Aade Long Artistic 8/2
menekki: 75g
puikot: 4,5mm

VIIMEIN tämä on valmis. Puuuh ja huh, mikä urakka. Pikkuinen pikahuivi, joo-o. Olisihan se, jos hermot eivät olisi menneet noin sataan kertaan. Annoin tälle jo neuloessa lisänimen "paska", koska paska mikä paska.

Syyt paskuuteen: Ensinnäkin, tämä väri. Näytti vyyhdiltä ihanalta, näytti kerällä ihanalta. Mutta valmiissa työssä sitten. Nojaa. Väriliu'ut eivät pääse oikeuksiinsa näin pitkillä kerroksilla ja lisäksi tyhmyyksissäni aloitin huivin tyhmästä kohtaa. Joten koko väritys on ihan tyhmä.

Toisekseen, nypyt. Voi luoja, että ne meinasivat viedä minulta järjen. Ihan helpoltahan se näyttää kun YouTube-videoita katselee. Niin vain suit sait 7 nurin yhteen, ettei mitään. Mutta otapa tämmöinen tiukkakäsialainen Iina ja kokeile sitten. Kun langankierrot kiristyivät kiristymään, totesin, etten saa näitä mitenkään nurjalla neulottua. Ulinaa netissä ja löytyi vinkki blogista (jota en tietystikään enää muista). Mutta se meni niin, että neulotaan nuo nyppykohdat kahdelle puikolle, niin langankierrot tulevat tarpeeksi löysiksi. Ja se toimi, uskokaa tai älkää.

No ongelmat eivät loppuneet siihen. Miten neuloa nurjalle yhteen nämä kun otin puikoiksi tylppäkärkiset Addit? Kun ei se puikko mene edes niistä silmukoista läpi ja lanka lipsuu pois ja voi itku ja hampaiden kiristys. Jälleen huutelua netissä ja tällä kertaa apu löytyi Neulovan Nartun blogista. Siellä näytettiin hieno langan vipsautuskikka. No, minulla on edelleen ne tylsäpäiset Addit, eihän se auta. Kokeilin virkkuukoukkua ja vaikka mitä. Mutta ei ne vaan mene nurin yhteen, ei sitten millään. Otetaan apuun pieni sukkapuikko ja neulotaan nurin yhteen sillä. Sehän toimii! Kuulostaako säätämiseltä? Eikä pelkästään kuulosta, sitä se olikin. (En ehkä ikinä aloita neulomaan Lily of the valley -kuviolla shaalia niin kuin olen haaveillut.)

Kolmas ongelma, lyhennetyt kerrokset. Olin etukäteen sitä mieltä, että en osaa en pysty en kykene. En tajua ohjeesta mitään ja päläpälä. Sitten kun lopulta otin ohjeen kauniiseen käteeni ja aloin vain neuloa, niin eihän siinä mitään ongelmaa ollut. Neuloin lyhennetyt kerrokset kahdella istumalla ja tadaa, huivi oli valmis!

Annoin vielä viimeisen mahdollisuuden, ajattelin, että pingotus pelastaa tämänkin tekeleen. Mutta ei. Paska mikä paska. En vaan tykkää. Neulejälki on ihan ok, malli on kiva, väritkin menettelee. Mutta tiedättekö, mikä on se suurin ongelma? Ne perkeleen nypyt ei näy, kun nuo värit menevät niin typerästi! Ne vaivalla väännetyt nypyt ei näy! Ai että mua korpeaa.

(Ennen kuin ehditte toivoa, että tämä putkahtaa juuri sinun postiluukusta, niin kerron, että vaihtokaupat on jo tehty. Minulle sukat, hälle huivi. Hyvä diili!)

MUTTA! En luovuta. Lankaa on vielä reilusti ja aion tehdä toisen. Tällä kertaa aloitan järkevästä kohtaa väritystä ja neulon nypyt 9 silmukalla! On se perkele, jossei sitten tule tarpeeksi isoja.

Ensi kerralla vähemmän aggressiivista (ehkä). Eikö ole hienoa, kun neulominen on näin rentouttava harrastus?!



tiistai 3. toukokuuta 2011

Pssst.

Täällä ei ole mitään nähtävää, mutta katsokaa täältä! Se on viimein valmis!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Mikä minua vaivaa?


Kolme paria keskeneräisiä miesten sukkia. Kaikki ensimmäisessä sukassa ja samassa vaiheessa. Ei edes kantalappu kesken tai kavennukset tai mikään muukaan konstikas kohta. Vaan suoraa ja sileää, helppoa telkkarineuletta. Voi vaan kysyä, että mikä minua vaivaa? Äkkiähän nämä pusertaisi valmiiksi, kun vaan ottaisi ja neuloisi. Ehkä. Onhan tietysti vielä olemassa toisen sukan syndrooma. Voi hyvä jumala, että onkin työlästä hommaa. Ja ette arvaa, paljonko, olen viime aikoina reissuiltani sukkalankaa ostanut...