Viime kesänä saamani vironvilla huusi puikoille. Tällaista siitä sitten syntyi. Aikaa meni kolme päivää. Kyllä, luit oikein. En itsekään käsitä, miten se niin nopeasti syntyi. Enkä edes neulonut aamusta iltaan! Reunoihin virkkasin kiinteitä silmukoita lopuksi. Reunat rullasivat vähän ja kun pitkässä sivussa ei ollut ollenkaan kuin yksi reunasilmukka niin se oli ruma.
Ensin vihasin lankaa - haisevaa ja karheaa. Sitten aloin tykätä. Kädet rasvaantuivat samalla eikä se hajukaan sitten niin enää häirinnyt. Valmiin huivin pesin kyllä varovasti pesuaineella. Pelkäsin kuollakseni, että onnistun huovuttamaan sen. Viileää vettä ja varovaista huljuttelua. Pesu oli ihan tarpeen kyllä. Lähti siitä sen verran likainen vesi! Toisiksi viimeiseen veteen laitoin vielä vähän hiustenhoitoainetta. En osaa oikein arvioida, pehmensikö se huivia yhtään.
Tästä tuli todella kaunis. Huivi meni yllätyksenä äidin ystävälle. Aika yllätys taisikin olla, palautteesta päätellen. Hihii. (Jos ihan rehellisiä ollaan niin itselleni on tulossa samanlainen. Ihastuin niin kovasti!)
*click*
2 kommenttia:
Kaunis huivi!
No on kyllä nätti!
Lähetä kommentti