Kevättirppoja ja ovikoriste

Tirpat: Indiska
Helmet: Tiimari
Kristallit: Paikallinen käsityökauppa
Siima: Isin virveli

Tirpat ovat Helsinkimatkani saalista. Rakastuin niihin ensi hetkessä. Meinasin olla pihi ja jättää ostamatta, mutta onneksi ostin! Olisi tullut kalliimmaksi juoksettaa joku kaveri matkan jälkeen Indiskaan ja postittamaan...

Alunperin kaikki 8 tirppaa oli pitkässä siimassa peräkkäin. Välissä helmiä ja päässe vihreä kristalli. Ripustin keittiön oviaukkoon ja katselin niitä siinä pari viikkoa. Totesin että ei toimi ei. Jotain täytyy keksiä.

Tovi tuumailua ja sakset. Tirpat irti alkuperäisestä siimasta ja takaisin uusiin. Väliin pujottelin kahden kokoisia helmiä saadakseni lisää ilmettä ja yhtenäisyyttä. Tirpat ovat niin kevyitä, että niiden päihin piti saada jotain painavaa. Siispä kristallit, jotka jatkavat sopivasti lampun linjaa. Tosin lampussa olevat ovat ehtaa muovia, tirpoissa oikeita. Mutta onneksi tulevat niin kauaksi toisistaan ettei eroa huomaa. Ihme kyllä kissakin on jättänyt lintuset rauhaan. Tosin se nyt on niin vanha ja raihnainen, ettei se jaksa tavoitella noin ylös.

Olisin halunnut ottaa teille vaikka ja kuinka upeita kuvia. Värit on tirpoissa ihanan kirkkaat ja keväiset. Uudistuksen jälkeen tästä ei tule yhtään pääsiäiskoriste mieleen. Miksikä se oli varmaankin alunperin tarkoitettu. Lintusia ei huvittanut linssiludeilla. Vaikka teki mitä ne käänsivät pyllynsä esiin. Joten saatte pyllykuvia. Valitan.

Sydänstyroksi: Tiimari
Silkkipaperi: Etsytilauksen pakkauksesta
Nauha: Tiimari
Perhonen: Tuparilahjaksi saadusta (jo tapetusta) tulilatvasta
Helmet: Tiimari
Metallipäiset nuppineulat: Neulatyyny
Ei kuvassa näkyvä vihreä kristalli: Tirppanauhasta

Ovikoristeeni oli ERITTÄIN jouluinen, joten päätin, että tarvitsen uuden. Menin harhailemaan Tiimariin ja mielessäni alkoi kyteä oiva suunnitelma. Tulin kotiin intoa puhkuen. Kunnes istuin sormet liimaantuneina toisiinsa kiroilemassa. Suunnitelmani ei aivan toiminut. Tiedoksenne ja muistutuksi itselleni - nauhoja on mahdoton liimata vieriviereen kaarevaan pintaan kiinni.

Niinpä pyörittelin hetken käsissäni sydäntä ja pakko myöntää -kiroilin aika kovasti. Siistiltä työpöydältä (yeah right) löytyi sitten Etsyn tilaus käärittynä silkkipaperiin. Siitä se ajatus sitten lähti. Lisää liimaa, vähän kirosanoja ja minulla oli erittäin vaaleanpunainen sydän. Perhonen kuului alkuperäiseen suunnitelmaan. Mutta siinä ne alkuperäiset osat sitten olikin. Lisää nauhojan pyörittelyä ja päädyin tähän. Lopputulos on jotain aivan muuta, todella vaaleanpunainen ja hempeä. Mutta ihan kiva. Parempi ainakin kuin se enkeli jouluhileineen. Ihan aina ei voi voittaa!

Askartelut olivat näpertelyä kahden viikon neuletauon jälkeen. Jotain piti saada tehdä käsillään. Nyt neulominenkin jo maistuu. Pipo valmistui ja uutta huivia hyppäsi jo puikoille. Älkää muistuttako niistä keskeneräisesti...