torstai 26. maaliskuuta 2009

Kiitos avusta!




Morsian
malli: Lace ribbon scarf
lanka: Novita Bambu, väri 011
kulutus: 135 g
koko: 20cmx135cm, 20 toistoa


Tämä huivi matkaa Lappeenrannan suuntaan kiitokseksi avusta. Elämäntilanteen muuttumiseen liittyi muutto. Halusin neuloa muutossa suurena apuna olleelle ihmiselle jotakin kiitokseksi. Olen neulonut tämän mallin aikaisemmin viime kesänä ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Tykästyin kovasti ja kiitosneuletta miettiessäni tämä malli tuli mieleen.

Kirkas ja puhdas valkoinen toi mieleen morsiamen. Siitä tämän kertaisen huivin nimi. Toivon, että on saajalleen mieluinen ja pääsee kovaan käyttöön.

Tämän valmistumista on hieman hidastanut ärsytys lankaa kohtaan. Neulepinta on kivaa ja laskeutuu kauniisti. Mutta neulominen ei ole niin kamalan miellyttävää. Lanka halkeilee helposti eikä palaudu takaisin. Onneksi minulla ei ole tätä lankaa kuin reilun kilon verran varastossa...

Itsellenikin haaveilen tätä huivia. Ohjetta kapeampana (ehkä vaan kolme "raitaa"?) ja tosi pitkänä. Taitaa vaan mennä tovin ennen kuin seuraavan kerran tekee mieli tätä mallia neuloa. Vaikka työ etenee joutuisasti, on minusta aina muutaman erilaisen rivin mallikerta puuduttavaa neulottavaa.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Asustevaihto





Hedwig
ohje: Give A Hoot
lanka: Gjestal Maija, väri 218
kulutus: 76g kaksinkertaisesta langasta
puikot: 4mm (4,5mm olisi ollut paremmat, muttei oo sen kokoisia varastossa)
napit jostain vanhasta paidasta talteen otettu



Kerttuset
ohje: Kerttu-sukat
lanka: Gjestal Maija, väri 237
puikot: 3mm
kulutus: 78g





Nämä lapaset ja sukat pujahtivat samaan pakettiin. Osallistuin #neulonnan ystävänpäivävaihtoon. Yllättävien muutoksien vuoksi ystävänpäiväni hieman venyi. Lähetin kyllä sen tienoilla laatikollisen itse tehtyjä suklaapikkuleipiä. Ne sisälsivät värikoodin tulevaa varten. Ujutin taikinaan punaisia ja oransseja (se oli lähempänä kuin keltainen) M&M's-karkkeja.

Lahjontani kohteeksi joutui ihana Tui. Halusin neuloa jotain erityisen ihanaa ja mieluisaa. Tui on ollut minulle todella mukava, kiltti ja kannustava, valtava tuki viime aikoina. Ensin näistä langoista piti tulla jotain ihan muuta. Neulojan hermo kuitenkin petti kahden uuden tekniikan opettelun edessä. Joten turvauduin varasuunnitelmaan. Omasta mielestäni tämä varasuunnitelma oli ehkä jopa parempi! Tykkään itse lopputuloksesta aivan valtavasti!

Olen iloinen myös siitä, että sukat joilla tehtiin historiaa päätyvät näin hyvään kotiin. Tunnetusti olen sukkaneulonnan vihaaja. Kun niitä täytyy tehdä kaksi kappaletta - vieläpä samanlaisia ja samankokoisia. Nyt yllätin kuitenkin itseni täysin. Toinen sukka syntyi yhdessä (1!) päivässä. Enkä edes istunut koko päivää neulomassa. Luulen, että sukkia saatetaan nähdä jatkossa enemmän tämän neulojan puikoilla.

Lapasista tuli aivan ihanat. Mallissa on peukalo, jollaista en ole ennen tehnyt. Se oli helppo neuloa ja ulkonäkö on kivan erilainen. Jos lapasten väri ei olisi niin epäminua, pitäisin nämä ehkä itse. Varmaan tyydyn vain neulomaan itselleni toiset. Miten se onkin niin, että aina kun teen muille jotain tulee hienoa. Itselleen kun yrittää niin silkkaa sutta? Joku neulojan kirous vai?

Maija lankana jakoi mielipiteeni. Punainen narisi, sinapinkeltainen ei. Punanen laski hieman väriä uittaessa, keltainen ei. Tätä lankaa on vielä eri värisenä yhteen tilausjuttuun. Odotan mielenkiinnolla kummalle puolelle se asettuu.

Toivottavasti paketti on saajalle mieluinen!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Yhden illan piristys






Piristyspöllöt
malli: Give A Hoot
lanka: Novita 7 veljestä tummanharmaa 48g ja Drops Fabel väri 200 22g
puikot: 4 mm
napit äidin hääpuvusta

Iltana eräänä olin pahalla mielin. Niinpä tahdoin neuloa jotain kivaa ja nopeasti. Piristyspöllöt huhuilivat mieleni perukoille. Iltainen inspiraatio aiheutti hirmuista lankavarastojen penkomista. Omistan aika vähän mitään kovin paksuja lankoja. Joten jouduin raapimaan hieman päätäni ennen kuin löysin sopivan parivaljakon.

Mielestäni tässä nämä kaksi eri harmaata luovat yhdessä kivan pinnan. Siitä tulee jostain syystä mieleen sellainen kuutamon hohde. Oiva siis pöllölapasille! Mutta harmaa ei ole kovin piristävä väri. Ja piristäväähän tässä haettiin, eikö? No jostain käteeni päätyi myös tumman pinkki puuvillanöttönen. Siitä se ajatus sitten lähti...

Nappien löytäminen oli haastava. Paikkakunnan nappitarjonta oli heikko. Tosin luulen että vaatii aikakokoisen nappikaupan että näin pikkuruisia nappeja löytyy valikoima. Onneksi äidin nappipurkki riensi apuun. Pienen pienet valkoiset helminapit, äitini hääpuvusta peräisin. Tykkään! Eikä kuulemma ole katastrofi jos joku napeista jäisi joskus matkasta.

Tein ohjeeseen muutamia omia lisäyksiä. Neuloin sinne tänne muutamia lisäkerroksia, koska tiheyteni oli päin honkia. Täältä löytyvään pöllöpaitaan ihastuneena neuloin myös omilleni ainaoikein vatsat. Tuovat hirveästi lisää ilmettä! Kärkikavennukset muutin tuttuun sädekavennukseen, tykkään enemmän pyöreistä kärjistä. Peukaloon lisäsin muutaman silmukan, nakkipeukaloni olisivat muuten joutuneet liian ahtaalle.

Nyt sitten vaan yöhön huhuilemaan!