Sweet Gooseberry
malli: Piponen / Gooseberry hat by Villapeikko
lanka: Novita Bambu, värinro 680 (ruskea) ja 184 (sininen)
puikot: 3mm
menekki: n. 30g per kappale

Pienellä, ihanalla piiperoisneidille syntyi talvella pikkuveli. Neiti oli saanut omat kesäpiponsa viime kesänä. Nyt oli siis luonnollisesti veljen vuoro. Yksi syntyy päivään, joten näissä ei kauaa mennyt. Kiva perusmalli, jossa on kuitenkin jotain pientä. Nämä olivat jo kappaleet 5 ja 6. Kovasti tykättyjä ovat olleet aikaisemmatkin!

Näitä neuloessani päätin, etten neulo kesällä puuvillaa. En pidä siitä, miksi neuloisin? Onpahan sitten ensi talveksi kunnon pipo-, huivi- ja lapasvarastot! Hah. Olen vain vähän aikaani edellä. Sitten kun alan höpistä joululahjoista juhannuksena, voi järkevyyttäni epäillä todenteolla...

Kevätyllätys!

Sininen hetki
malli: La La's Simple Lace Shawl
lanka: Vironvilla 8/2
kulutus: 135g
puikot: 3,5mm

Viime kesänä saamani vironvilla huusi puikoille. Tällaista siitä sitten syntyi. Aikaa meni kolme päivää. Kyllä, luit oikein. En itsekään käsitä, miten se niin nopeasti syntyi. Enkä edes neulonut aamusta iltaan! Reunoihin virkkasin kiinteitä silmukoita lopuksi. Reunat rullasivat vähän ja kun pitkässä sivussa ei ollut ollenkaan kuin yksi reunasilmukka niin se oli ruma.

Ensin vihasin lankaa - haisevaa ja karheaa. Sitten aloin tykätä. Kädet rasvaantuivat samalla eikä se hajukaan sitten niin enää häirinnyt. Valmiin huivin pesin kyllä varovasti pesuaineella. Pelkäsin kuollakseni, että onnistun huovuttamaan sen. Viileää vettä ja varovaista huljuttelua. Pesu oli ihan tarpeen kyllä. Lähti siitä sen verran likainen vesi! Toisiksi viimeiseen veteen laitoin vielä vähän hiustenhoitoainetta. En osaa oikein arvioida, pehmensikö se huivia yhtään.

Tästä tuli todella kaunis. Huivi meni yllätyksenä äidin ystävälle. Aika yllätys taisikin olla, palautteesta päätellen. Hihii. (Jos ihan rehellisiä ollaan niin itselleni on tulossa samanlainen. Ihastuin niin kovasti!)

Väärinymmärretyt huivit, osa 3

Lehemus
malli: Lehmus-huivi, Ulla 2/07
lanka: Drops Alpaca, värinro 3770
kulutus: n. 125g
puikot: 3,5mm
muuta: Ravelympics 2010 neule

Tämä on väärinymmärrettyjen huivien aatelia. Väärinymmärretty ennen ensimmäistäkään silmukkaa. Olin jostakin saanut päähäni, että tämä malli on vaikea. Aluksi pitikin tavata kaaviota silmukka silmukalta kun ei millään auennut. Olin jo varma, että heitän koko työn nurkkaan ja puhun pienipäisen tädin johonkuhun toiseen malliin. Sitten kun se lähti niin huivi valmistui hujauksessa. Viikon minä sitä aktiivisesti neuloin. Kiva tuli. Tuo väri on niin ihana!

Itselleni ei ole vieläkään yhtään alpakkaista huivia... Koskahan olisi minun vuoroni?

Tähän sarjaan on vielä yksi huivi. Mutta se on niin väärinymmärretty, ettei sitä usko kukaan. Ehkä vielä joku päivä...

Väärinymmärretyt huivit, osa 2

Rinsessa
malli: Rinsessa-huivi, Ulla 02/09
lanka: Gjestal Maija, värinro 221
kulutus: 200g
puikot: 3,25
helmet: 384kpl

Huh, mikä urakka tässä olikin. (Näköjään blogiinkin kirjoittamiseen meni kuukausi valmistumisesta...) Se vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Pituutta tuli sellaiset 160cm, mutta mallineule venyy ja paukkuu. Ohjeesta poiketen lisäsin reunoihin ainaoikeaa kolmen silmukan verran.

Pienipäinen täti oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sehän on tietysti tärkeintä. Itsestäkin tästä tuli kiva. Helmet tuovat hienon lisän. Eikä ne nyt niin suuritöisiä ole, vaikka siltä näyttävätkin. Itse pujotan helmet ensin lankaan ja kuljetan niitä koko matkan mukana. Mielestäni niin pääsee helpommalla kun kyseessä on näin paksu lanka. En jaksa mitään koruvaijeri-virkkuukoukku-silmäneula-ompelulankavirityksiä. Ehkä jos kyseessä olisi pitsivahvuinen lanka.

Täällä on aloitettu Järjettömyyden multihuipennusta. Siitä lisää ehkä vuoden päästä. Jos sittenkään on valmista.

Väärinymmärretyt huivit, osa 1

Kissan kesytys
malli: Clapotis, Knitty Fall/2004
lanka: Schoppel-Wolle Admiral R Druck, väri 1656wel
kulutus: 100g
puikot: 2,5

Tämä Clapotis aloittaa väärinymmärrettyjen huivien sarjan. Ensimmäiset silmukat luotiin itsenäisyyspäivän alla 2008. Sen jälkeen purettiin kolmesti (kai), jonka jälkeen työ hautautui kuukausiksi pimeään nurkkaan. Olin varma, että tästä tulee ihan paska ja kamala ja lankakaan ei riitä eikä sitä saa lisää. Tiedättehän nämä UFOjen kiroukset.

Sitten hajosi vaihteeksi tietokone. Se otti päähän, kaivoin ufolaaria ja tartuin tähän. Parissa illassa se sitten valmistui loppuun. Koska työ vei aikansa, ei lippusta, mihin oli kirjattu ylös alkuun tarvitut grammat, ollut tallessa. Niinpä en neulonut viimeistä kaaviota ollenkaan, vaan päättelin suoraan kolmannesta. Hyvä tuli näinkin! Silmukoita tässä on muutenkin vähemmän kuin ohjeessa. Muuten lanka ei olisi riittänyt sitäkään vähään.

Ohje oli jotenkin hankala. Pitkään jouduin tavaamaan paperista, eikä sittenkään meinannut millään mennä oikein. En ole tyytyväinen siihen, millaiset reunat ohjeen mukaan tehtynä tulee. Ne ovat mielestäni epäsiistit ja toinen reuna joustaa huonommin kuin toinen. Silmukkamerkkeihin käytin joltain neulojalta kuultua kikkaa apuna. En käyttänyt niitä lainkaan. Sen sijaan neuloin tiputettavan silmukan aina nurin. Paljon helpompaa ja kätevämpää.

Epämääräinen kurttu häpesi vielä kuukauden pöydälla. Eilen pingotin ja totesin, että hienohan tämä on. Värit kulkevat nätisti ja tiputet silmukat tuovat huiviin jotain jännää, mitä en osaa määritellä. Käyttöön pääsee ehdottomasti. Varmaankin lenkkipoluille kapeutensa ja pituutensa ansiosta. Joskus UFOilukin kannattaa!

Ajatukseni kaukana Odessassa

Odessa
malli: Odessa by Grumperina (saatavana vain Ravelryssä)
lanka: RYC Cashsoft DK, värinro 519
kulutus: hieman vajaa 50g
koko: Luulen, että 10s vähemmän kuin ohjeessa.
puikot: 3mm
helmet: 4mm vahahelmet, Sinooperi
menossa mukana: ikkunamakkara

Tämä(kin) piponen on ollut tehtävien listalla noin puoli ikuisuutta. Nyt se on valmis ja hieno ja upea! Toivottavasti pienipäinen pitää. Mustasta piposta sovittiin, mutta ainahan nainen helmiä tarvitsee, eikö?

Valmistui kahdessa illassa sitten lopulta. Malli tuntui aluksi kamalan työläältä. Mutta sujui sitten kun pääsin hommaan sisälle. Käsittämätöntä kämmäilyä kavennuksissa. Seuraavilla kerroksilla paikkailtiin. Ei mitään huomattavaa siis, itseä vaan ärsyttää tuommoiset typeryydet.

Helppo viimeistely. Vähän suihkepullolla kostutin ja yöksi varapäähän. Niin oli nätti ja soma aamulla! Postiin tämä hyppää huomenna, jotta tiedät vahtia laatikko.

Ps. Ikkunamakkara valmistettu Ikeasta ostetusta puuvillasta ja lakanakankaasta. Sisällä 2kg halvinta riisiä. Toppaa pahimman vedon ja on nätti!

Jänöset

Jänöjussin mäenlasku
malli: Blue Rabbit Hat, SlipSlipKnit
lanka: Rowan Wool Cotton, värinrot SH903 & SH973
kulutus: harmaa 82g, sininen 25g
koko: 120s
puikot: 3,5mm

Tässä on sitten se toinen joululahja, jänöpipo 3,5-vuotiaalle kummipojalleni. Heti kun näin ohjeen ajattelin, että tämä täytyy tehdä!

Tämä on ensimmäinen kirjoneuleprojektini ikinä. Aluksi meinasi mennä hermo, mutta sitten sain kehitettyä jonkinlaisen tavan neuloa. En tiedä, teinkö oikein, mutta ihan hyvä siitä tuli! Ei mulle kyllä mitään suurta kirjoneuleinnostusta tullut. Fiilis oli lähinnä se, että tekeehän tuota, mutta ei mieluusti hirveästi. Päässä on kyllä ollut jo pitkään pari isompaa kirjoneuleprojektia, saa nähdä miten niiden nyt käy. En tiedä, miten tämä olisi pitänyt höyryttää. Varovasti painelin raudalla, en halunnut liiskata silmukoita. Kaipa tuo käytössä tasoittuu lisää.

Muuten mentiin ihan ohjeen mukaan, paitsi kokoa fiksattiin vähän. Ihanainen kummipoikani on hieman keskivertoa isopäisempi. Onneksi olin tehnyt isille isänpäiväksi Turn A Squaren samasta langasta, niin oli käsitystä koosta. Siitä laskeskelin sitten. Pipo näytti puikoilla tajuttoman isolta, mutta ihan sopiva se on! Tietysti siihen vaikutti se, että en tehnyt joustinneuletta. Sillä tein käännetyn reunan, jotta pipo suojaisi paremmin pienen pojan korvia.

Olen tästä työstä tosi iloinen ja tyytyväinen. Kiva tuli ja toivon kovasti, että tätä suostutaan käyttämään. Tutkimattomat kun ovat toisinaan lasten tiet. Vaikkakin aikaisemmin tekemäni Karviaispipo on kovassa käytössä. Sitä pyydetään kuulemma välillä sisälläkin päähän, "Iinan pieni pipo". Kummilapsi on kyllä valtava rikkaus.

Ihanaa joulunaikaa ja onnellista, levollista uutta vuotta 2010!

Piparkakkuja ja glögiä

Piparkakkutoukka
malli: Wurm, täältä
lanka: Austermann Bambou soft, värinro 12
kulutus: hieman vajaa 100g
koko: 80s
puikot: 4mm

Tänä vuonna neuloin kokonaiset kaksi joululahjaa. Tämä on niistä toinen. Olen vähän huono keksimään lahjoja. Etenkin ihmisille, joilla tietää olevan lähes kaikkea. Yritänkin siis olla pitkin vuotta tuntosarvet pitkänä ja poimia rivien väleistä tarpeita. Viime Helsingin käynnin yhteydessä kuulin puolittaisen toiveen myssystä pariksi tälle.

Lanka oli hieman hankalasti saatavissa. En ollut valmis maksamaan siitä summaa, jota kotimaiset nettikaupat pyysivät. Onneksi on tuttuja neuleihmisiä muuallakin kuin Suomessa! Niinpä eräs ystävällinen tilasi nämä kotiinsa Saksassa ja toimitti sitten ne minulle. Kierrätys siitä syystä, että jos tämä saksalainen lankakauppa olisi lähettänyt ne minulle suoraan olisi postimaksut olleet mansikoita ja vähän mustikoita.

Tästä tuli ihana. Olen tosi ylpeä ja onnellinen lopputuloksesta. Tein elämäni ensimmäisen piparkakkureunan. Voi kuinka siistin reunan saakaan helpolla! Taitettu reuna oli todella helppo tehdä. Ihmettelen vain miksen ole tehnyt sellaista aiemmin? Nyt on suunnitteilla parikin projektia johon tulisi samanlainen. Ai mitenniin hurahdin?

Lahja pääsi jo perille ja on avattukin. Oli kovasti mieluinen. Olen siitä myös tyytyväinen. Tuntuu, että aina kun neulon tälle ystävälleni niin onnistuu loistavasti. Mikähän siinäkin on?

Ps. Tämä lanka on jumalaista neulottavaa. Oikeasti. Ehdoton jaettu ensimmäinen sija Rowanin Wool Cottonin kanssa.

Prinsessaa, taas.

Prinsessa
malli: Prinsessapipo, Ullaneule 03/06
lanka: Gjestal Maija, värinro 248
kulutus: 50g
koko: 120s
puikot: 3mm

No niin. On sairastettu koko syksy. Mennyt ihan hämärässä huis vaan. Olin monta viikkoa neulomatta. Ehkä jopa pari kuukautta? Ravelryn puolella vinkattiin projektista, jossa neulottiin tiettyyn virolaiseen orpokotiin tietylle lapsella jotakin. Innostuin tästä oitis. Olen monena jouluna halunnut tehdä jotakin hyvää, mutta tähän asti se on jäänyt ajatukseksi. Nyt kuitenkin kun oli tiedossa lapsen nimi ja ikä sekä parilla lauseella mielenkiinnon kohteetkin, ajattelin että tää on mua varten.

Hieman kaiveltiin varastoja ja sieltähän löytyikin jotain pienelle prinsessatytölle. Malli on paljon neulottu Prinsessapipo. Mukaan pieneksi extraksi neuloin 4mm:n helmiä. Jokainen tyttö tarvitsee bling blingiä! Pakettiin sujahti mukaan kiiltokuvia ja karkkipussi sekä kortti. Toivon, että tämä paketti hymyilyttää aattona pientä kulkijaa. Ainakin pipoon on neulottu paljon lämpimiä ajatuksia!

Kiva ja helppo malli. Kiva ja helppo mallikerta. Viime vuonna tein kaksi pipoa, yhden kaulurin, kämmekkäät ja sen myssynkin. Puikoilla on vielä tulossa se huivikin. (Kyllä se joskus valmistuu!) Ei langassakaan valittamista ole. Maija on kiilannut ehdottomasti peruslankojen ykköseksi. Tämäkään väri ei narissut. Mahtava hintalaatusuhde! Suosittelen.

Syksyä oviinkin

Servietit, styroxpohjat, linnut, lehtien solukot, niinit: Tiimari
Erikeeper: askartelulaatikko
metallipäiset nuppineulat: neulatyyny
lepänkävyt: papan metsä

Tämä alkoi olla liian kesäinen. Näin ammattiliiton lehdessä männynkävyistä tehdyn ovikoristeen. Siinä oli rautalanka väännetty sydämenmuotoiseksi ja siihen liimattu ne kävyt. Siitä se ajatus lähti. Suuntasimme äidin kanssa papan metsiin asenteella, että käydään nyt hakemassa ne kävyt. Voin kertoa, ettei tämä ole mitään käpysesonkia. Löysimme 7. Niillä ei juhlittu. Olihan niitä, siellä 7 metrin korkeudessa. Keräsimme sitten lepänkäpyjä, ne olikin paljon söpömpiä ja ennen kaikkea meidän ulottuvissa.

Suunnitelmat menivät siis kertakaikkisen uusiksi. Ei rautalankaa, ei männynkäpyjä. Siispä Tiimariin katselemaan ja tutkimaan. Vähitellen suunnitelma alkoi muotoutua. Koska silkkipaperivärivalikoima oli suorastaan onneton, suuntasin katseeni serviettihyllyyn. Sieltä löytyikin sitten kivat värit. Otin niistä sen valkoisen puolen pois. Lisäksi vielä leikkasin reunoista sen pilkullisen kohdan pois. Hankin myös kuumaliimapyssyn, enkä voi käsittää miten olen ennen tullut toimeen ilman. Kaikki liimautui superhelposti sillä. (Heti ensimmäisenä piti tietysti työntää sormensa siihen: "Ei tää nyt niin kuumaa voi olla --- ai perkele!")

Oranssipunainen jää minulle itselleni, sininen menee äidin kummitädille. Olen tosi tyytyväinen lopputuloksiin. Oli kiva pitkästä aikaa askarrella, varsinkin kun kaikki onnistui tällä kertaa hyvin. Jotenkin on sellainen fiilis, että näitä olis kiva näprätä enemmänkin. Anyone?

Syys

Syksy tuli. Tietokone hajosi. Olen netitön ja neulomisinto sekä -taito tuntuu olevan siitä kiinni. Onhan mulla toki ohjeita iso pino tulostettuna. Mutta kun ei pääse katsomaan miten muut on toteuttaneet, millä puikoilla, mistä langasta. Siten ei saa vahvistusta että onko tää mun väri nyt hyvä, pitäiskö sittenkin ottaa vähän pienemmät puikot. Entä onks tää ohje nyt käypä ja mitä jos tässä onkin jotain, minkä oisin saanut tietää jos olisin lukenut Ravelrya! Voi elämä, kyllä on mennyt hankalaksi. Minäkö muka neulehifistelijä? Pah.

Jotain on kuitenkin tapahtunut. Huivi on tulossa Maijasta (tämä väri muuten on sitä narisevaa sorttia). Kotona tapahtui myös suursiivous. Kolme jätesäkillistä tavaraa lensi kuuseen. (Oikeasti kierrätin ne kyllä kiltisti ja toimitin asianmukaisiin keräyspisteisiin.) Vaihdoin hieman järjestystä myös ja nyt kotona virtaa feng ja shui. Verhot vielä puuttuvat ja pari jotain, jotka olisivat _se_ juttu. Tiedättehän.

Tämä tunnelma kuva on pari iltaa sitten napsastu. (Klik klik ja näet sen kokonaan!) Ihanat, lämpimät liekit monistuvat ikkunan kautta. Kyllä tässä tunnelmassa on hyvä nauttia kirpeästä syksysäästä, joka vuotaa ikkunoista sisään.

Päreet paloivat

Aika liitää. Koulu alkoi ja päivärytmit meni uusiksi loman jäljiltä. Elokuu on kokoiltu naista, nyt ihana syyskuu saapui. Odotan syksyä jo kovasti. Keväällä Pajunkissapipolleni jäi aivan liian vähän käyttöpäiviä.

On täällä neulottukin. Ainakin kaupunkilaistiskirättejä syntymäpäivälahjaksi, pajunkissaa pienipäiselle sekä kiitokseksi Kerttuset. Lisäksi pari ufoa on edistynyt jonkin verran. Kuvia ei vaan ole, välillä yritin, mutta värit on pielessä ja kaikki muukin mättää. Siispä sisuunnuin ja ilmoittauduin kansalaisopiston digikamerakurssille! Muutosta siis luvassa.

Mutta sitten se tärkein: Jo keväällä sain Ullalta koeneulontaan Novitan Cannesia. Pyörittelin sitä ees ja taas, ei se oikein puhunut. Kunnes lopulta välähti, viime metreillä, mutta välähti kuitenkin! Siispä syntyi Päre. Ohje seuraavassa Ullassa, kuva jo tässä teille tänään. Olen innoissani ja ylpeä. Ihka ensimmäinen ohjeeni ja suunnittelemani malli. Yksinkertainen, mutta kaunis mielestäni. (Neuloin siinä sitten ohimennen käteni rikki. Noin isot puikot ja paksut langat eivät vaan ole ranteitani varten.)


Seuraavan kerran jotain valmista kuvattuna. Lupaan. Jos ei neulottua niin ommeltua. Koulussa pari mielenkiintoista projektia kesken! Ihania syyspäiviä.

Kolmas kerta, tottako?

Syreeni
malli: Lace ribbon scarf
lanka: Hjertegarn Blend bamboo
kulutus: 150g
koko: 160cm x 22cm, 20,5 toistoa
puikot: 3mm

Niin eräänä iltana soi puhelin. Siinä juteltiin viattomasti niitä näitä, kunnes kuulin ääneni sanovan "kyllä minä voin tehdä sellaisen". Soittaja oli se lappeenrantalainen, joka kiitokseksi sai huivin. Äitinsä oli ihastunut ikihyviksi ja toivoi samanlaista. Ja niin minä kuulin, ääneni sanovan, että kyllähän se käy.

Sitten tässä vaiheessa voidaan muistella sitä, kuinka tuskallinen edellinen oli. Joten voitte uskoa, ettei tämäkään syntynyt kipurahoitta. Se on niin upea ja yksinkertainen, mutta niin helevetin tylsä neulottava. Siinä ei tapahdu mitään, ei yhtikäs mitään. Olen vakaasti sitä mieltä, että itse jään ilman. Ei enää neljättä!

Lanka oli todella positiivinen yllätys. Soljui kuin unelma, neulepinta on kauniisti kiiltävää ja mielettömän pehmeää. . Ehdottomasti miellyttävävämpi lanka neuloa kuin Novitan vastaava. Väri on kuvassa ihan päin mäntyjä, kun ei osaa kuvata niin ei osaa. Anttilasta haetut uudet Prymin pyöröpuikotkin olivat todella positiivinen yllätys. Mukavan löysä kaapeli ja puikot istuivat käteen kuin valetut. Paljon paremmat käsiini kuin niklatut Addit, jotka menettävät niklausensa käsittelyssäni muutamassa tunnissa. Harmi, että näiden saatavuus täällä periferiassa on huono.

Neuleplääh jatkuu jatkumistaan. Ei huvita, muttei se mitään. Pitää pitää mielessä, että tämä on kuitenkin harrastus. Harrastamisen pitää olla kivaa, ei pakkopullaa. Kyllä se sitten syksyn pimetessä varmasti alkaa taas huvittamaan! Ei ne ihanat langat tuolta häviä minnekään. Siellä ne odottaa. Olen huomannut, että jos väkisin neuloo (varsinkin itselleen) niin siihen valmiiseen työhön jää tosi helposti "paha maku". Sitten työ ei miellytäkään tai sitä ei halua käyttää, jos tekeminen oli yhtä tuskaa. Malttia siis vain.

Huomatkaa muuten kuvausalustana toimivan pirtinpenkin muodonmuutos! 27 vuotta hyvin palvellut pöytäryhmä päivitettiin 2000-luvulle. Penkit on jo tehty, pöytä on vielä tekemättä. Tykkään hulluna lopputuloksesta! Tällä käsittelyllä kalusto saa varmasti toiset 27 vuotta elinaikaa. Olin kurkkua myöten täynnä kellastunutta puuta. Nyt se on kevyempi ja kaunis, pidän siitä että puu kuultaa läpi. Ihana, ihana, ihana.

Mikä kesä?

Jää
Malli: Lumi, Ullaneule 01/09
Lanka: Rowan RYC Silk Cotton, 680 Ice
Kulutus: 180g
Puikot: 4,5mm
Koko: 120cm x 60cm
Napit: 25 kappaletta, Tapion kauppa
Pingotusalusta: Biltema

Pitkä neuleplaah on selätetty - ehkä.

Langat on joskus vuoden alussa Englannista tilattuja. Kun se punta oli niin halpa ja nämä olivat vielä superalennuksessa. Sitten ilmestyi Ulla ja Lumin nähtyäni tiesin, mistä langasta se pitäisi tehdä. Alunperin näiden lankojen suunnitelma oli Lace Ribbon Scarf. Sitten näin tämän. Heti tuli sellainen olo, että mulle kans nappeja. Siitä se ajatus sitten lähti.

Olen lopputulokseen tyytyväinen. Nappien ompeleminenkin meni suhteellisen kivuttomista. (Kiitos diilauksesta Tuille!) Toistin kakkoskaavion vain kolmesti. Arvioin, että siihen lankani riittää ja oikeassa olin. Jäi kyllä yli, mutta ei olisi riittänyt enää kokonaiseen toistoon. Lopusta voi virkata vaikka kukkasia... Jos osaisi virkata. Ainut asia mihin en ole tyytyväinen on se, että typeryksissäni jätin keskelle sileää osuutta langanvaihdon. Enkä saanut pääteltyä sitä nätisti. No, ei se kaulassa näy. Ja tämä on ihan nenäliina hartiahuiviksi.

Lanka oli kivaa neulottavaa. Vaikka on aika löyhäkierteistä niin ei ihme kyllä halkeillut. Langassa on puuvillan tuntu ja himmeä silkin kiilto. Harmi, että tämän valmistus on taidettu lopettaa. Katsotaan, miten kestää käytössä.

Helsinkivisiitilläni tein retken tiettömien taipaleiden taakse ja kävin Biltemassa. Tarkoitus oli hakea pingotusalustat ja ne sain. Nyt pääsin ensimmäisen kerran käyttämään niitä, ja voi että - I H A N A T ! Näihin kun vielä yhdistää pingotusraudat (protoasteella), niin ei voi pingotus enää helpompaa olla. Ei yhtään ällöttävää puuhaa enää! Suosittelen lämpimästi.

Täällä on neulottu paljon Novitan Bambua. Enkä edes pidä siitä. Mutta se on jo toinen tarina.

Kevätkissa

Kevätkissa
Malli: Pajunkissapipo, Ullaneule 01/08
Lanka: Rowan Wool Cotton, väri SH910
Kulutus: 57g
Puikot: 3mm
koko: 92s
Huivi: KappAhl

Valmistuipa itsellekin tämä piponen. Otti kolme viikkoa. Miten voi näin pieni työ tökkiä niin pahasti? No siten, ettei huvita yhtään neuloa. Mutta nyt on valmista ja juuri oikeaan aikaan. Pari viikkoa kun olisi vielä pitkittynyt, tuskin olisi ollut enää kelejä pitää. Eilen työhuoneen mittari näytti +32, siihen paistaa aurinko.

Tykkään lopputuloksesta aivan mielettömästi. Sopii hienosti hiusten väriin ja kaupasta ostettuun huiviin. Sopiva juuri näille keleille. Suojaa viimalta, muttei ole liian kuuma. Vaikka otsa vähän hikoaisi, niin ei tunnu kostealta. Eikä kutita! Tämä lanka on unelman pehmeää ja ihanaa neuloa. Jos olisin rikas, kylpisin tässä.

Samat muutokset kuin edelliseen. Kaikki oikeat neuloin takareunoista, pajunkissat jollain ihmetavalla, jolla ei tule reikiä. Ylimääräisiä kerroksia sinne tänne koska tiheyteni oli todella pielessä.

Vannoin etten tee tällaista ihan vähään aikaan. Mutta kuinka ollakaan toinen pienipäinen oli nähnyt ensimmäisen pienipäisen pipon. (Terveisiä vaan!) Ja tietysti tämä isopäinen lupasi sitten laittaa puikot huiskimaan. Ei kahta ilman kolmatta, tai jotakin. Lisää lankaa Englannista siis tulossa!

Kevättirppoja ja ovikoriste

Tirpat: Indiska
Helmet: Tiimari
Kristallit: Paikallinen käsityökauppa
Siima: Isin virveli

Tirpat ovat Helsinkimatkani saalista. Rakastuin niihin ensi hetkessä. Meinasin olla pihi ja jättää ostamatta, mutta onneksi ostin! Olisi tullut kalliimmaksi juoksettaa joku kaveri matkan jälkeen Indiskaan ja postittamaan...

Alunperin kaikki 8 tirppaa oli pitkässä siimassa peräkkäin. Välissä helmiä ja päässe vihreä kristalli. Ripustin keittiön oviaukkoon ja katselin niitä siinä pari viikkoa. Totesin että ei toimi ei. Jotain täytyy keksiä.

Tovi tuumailua ja sakset. Tirpat irti alkuperäisestä siimasta ja takaisin uusiin. Väliin pujottelin kahden kokoisia helmiä saadakseni lisää ilmettä ja yhtenäisyyttä. Tirpat ovat niin kevyitä, että niiden päihin piti saada jotain painavaa. Siispä kristallit, jotka jatkavat sopivasti lampun linjaa. Tosin lampussa olevat ovat ehtaa muovia, tirpoissa oikeita. Mutta onneksi tulevat niin kauaksi toisistaan ettei eroa huomaa. Ihme kyllä kissakin on jättänyt lintuset rauhaan. Tosin se nyt on niin vanha ja raihnainen, ettei se jaksa tavoitella noin ylös.

Olisin halunnut ottaa teille vaikka ja kuinka upeita kuvia. Värit on tirpoissa ihanan kirkkaat ja keväiset. Uudistuksen jälkeen tästä ei tule yhtään pääsiäiskoriste mieleen. Miksikä se oli varmaankin alunperin tarkoitettu. Lintusia ei huvittanut linssiludeilla. Vaikka teki mitä ne käänsivät pyllynsä esiin. Joten saatte pyllykuvia. Valitan.

Sydänstyroksi: Tiimari
Silkkipaperi: Etsytilauksen pakkauksesta
Nauha: Tiimari
Perhonen: Tuparilahjaksi saadusta (jo tapetusta) tulilatvasta
Helmet: Tiimari
Metallipäiset nuppineulat: Neulatyyny
Ei kuvassa näkyvä vihreä kristalli: Tirppanauhasta

Ovikoristeeni oli ERITTÄIN jouluinen, joten päätin, että tarvitsen uuden. Menin harhailemaan Tiimariin ja mielessäni alkoi kyteä oiva suunnitelma. Tulin kotiin intoa puhkuen. Kunnes istuin sormet liimaantuneina toisiinsa kiroilemassa. Suunnitelmani ei aivan toiminut. Tiedoksenne ja muistutuksi itselleni - nauhoja on mahdoton liimata vieriviereen kaarevaan pintaan kiinni.

Niinpä pyörittelin hetken käsissäni sydäntä ja pakko myöntää -kiroilin aika kovasti. Siistiltä työpöydältä (yeah right) löytyi sitten Etsyn tilaus käärittynä silkkipaperiin. Siitä se ajatus sitten lähti. Lisää liimaa, vähän kirosanoja ja minulla oli erittäin vaaleanpunainen sydän. Perhonen kuului alkuperäiseen suunnitelmaan. Mutta siinä ne alkuperäiset osat sitten olikin. Lisää nauhojan pyörittelyä ja päädyin tähän. Lopputulos on jotain aivan muuta, todella vaaleanpunainen ja hempeä. Mutta ihan kiva. Parempi ainakin kuin se enkeli jouluhileineen. Ihan aina ei voi voittaa!

Askartelut olivat näpertelyä kahden viikon neuletauon jälkeen. Jotain piti saada tehdä käsillään. Nyt neulominenkin jo maistuu. Pipo valmistui ja uutta huivia hyppäsi jo puikoille. Älkää muistuttako niistä keskeneräisesti...

Yhdestä tuli kaksi

Rinsessa
malli: Rinsessa-pipo, Ullaneuleesta 03/06
lanka: Gjestal Maija, väri 222
kulutus: 50g
puikot: 3mm
koko: pieni naisen pää
muuta: 49 helmeä (4mm)



Kevätkissa
malli: Pajunkissapipo, Ullaneule 01/08
lanka: Rowan Wool Cotton
kulutus: 45g
puikot: 3mm
koko: pieni naisen pää

Tätini hihkaisi nähdessään minun prinsessapiponi, että hälle kans. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin ruveta etsimään lankaa ja puikkoja. Pipo on ihan ohjeen mukaan, hieman vähemmällä silmukkamäärällä. Tätini on pienipäistä sakkia. Helmet pujotin ensin lankaan ja neuloin työn edetessä mukaan. Pipon kaveriksi on tulossa myös kaulahuivi. Koeneulon ohjetta Sirelle.

Sitten aloitin uuden hiusvärini innoittamana neulomaan itselleni uutta kevätpipoa. Mutta kuinka ollakaan kävi neulojalle "pieni" ajatusvirhe. Silmukoita aivan liian vähän. Kun olen aika huono sietämään auenneita silmukoita, niinpä tälläkin kertaa neuloin oikeat takareunoista. Mikä ei tietenkään auta koko asiaan yhtään. No, onneksi suvusta löytyy tämä pienipäinen täti! Onneksi pipo oli myös aivan hänen värisensä. Joten posottelin sen loppuun ja asiasta harmistuneena tilasin itselleni uudet pipolangat Englannista. Loppu hyvin kaikki hyvin. Uusi lanka on minulle paremman värinen ja sopii täydellisesti uuteen keväthuiviini. Vielä kun joku neuloisi sen loppuun...

Täällä on pahemman puoleinen neuleplääh. En tiedä, millä sen saisi talttumaan.

Kiitos avusta!

Morsian
malli: Lace ribbon scarf
lanka: Novita Bambu, väri 011
kulutus: 135 g
koko: 20cmx135cm, 20 toistoa

Tämä huivi matkaa Lappeenrannan suuntaan kiitokseksi avusta. Elämäntilanteen muuttumiseen liittyi muutto. Halusin neuloa muutossa suurena apuna olleelle ihmiselle jotakin kiitokseksi. Olen neulonut tämän mallin aikaisemmin viime kesänä ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Tykästyin kovasti ja kiitosneuletta miettiessäni tämä malli tuli mieleen.

Kirkas ja puhdas valkoinen toi mieleen morsiamen. Siitä tämän kertaisen huivin nimi. Toivon, että on saajalleen mieluinen ja pääsee kovaan käyttöön.

Tämän valmistumista on hieman hidastanut ärsytys lankaa kohtaan. Neulepinta on kivaa ja laskeutuu kauniisti. Mutta neulominen ei ole niin kamalan miellyttävää. Lanka halkeilee helposti eikä palaudu takaisin. Onneksi minulla ei ole tätä lankaa kuin reilun kilon verran varastossa...

Itsellenikin haaveilen tätä huivia. Ohjetta kapeampana (ehkä vaan kolme "raitaa"?) ja tosi pitkänä. Taitaa vaan mennä tovin ennen kuin seuraavan kerran tekee mieli tätä mallia neuloa. Vaikka työ etenee joutuisasti, on minusta aina muutaman erilaisen rivin mallikerta puuduttavaa neulottavaa.

Asustevaihto

Hedwig
ohje: Give A Hoot
lanka: Gjestal Maija, väri 218
kulutus: 76g kaksinkertaisesta langasta
puikot: 4mm (4,5mm olisi ollut paremmat, muttei oo sen kokoisia varastossa)
napit jostain vanhasta paidasta talteen otettu



Kerttuset
ohje: Kerttu-sukat
lanka: Gjestal Maija, väri 237
puikot: 3mm
kulutus: 78g





Nämä lapaset ja sukat pujahtivat samaan pakettiin. Osallistuin #neulonnan ystävänpäivävaihtoon. Yllättävien muutoksien vuoksi ystävänpäiväni hieman venyi. Lähetin kyllä sen tienoilla laatikollisen itse tehtyjä suklaapikkuleipiä. Ne sisälsivät värikoodin tulevaa varten. Ujutin taikinaan punaisia ja oransseja (se oli lähempänä kuin keltainen) M&M's-karkkeja.

Lahjontani kohteeksi joutui ihana Tui. Halusin neuloa jotain erityisen ihanaa ja mieluisaa. Tui on ollut minulle todella mukava, kiltti ja kannustava, valtava tuki viime aikoina. Ensin näistä langoista piti tulla jotain ihan muuta. Neulojan hermo kuitenkin petti kahden uuden tekniikan opettelun edessä. Joten turvauduin varasuunnitelmaan. Omasta mielestäni tämä varasuunnitelma oli ehkä jopa parempi! Tykkään itse lopputuloksesta aivan valtavasti!

Olen iloinen myös siitä, että sukat joilla tehtiin historiaa päätyvät näin hyvään kotiin. Tunnetusti olen sukkaneulonnan vihaaja. Kun niitä täytyy tehdä kaksi kappaletta - vieläpä samanlaisia ja samankokoisia. Nyt yllätin kuitenkin itseni täysin. Toinen sukka syntyi yhdessä (1!) päivässä. Enkä edes istunut koko päivää neulomassa. Luulen, että sukkia saatetaan nähdä jatkossa enemmän tämän neulojan puikoilla.

Lapasista tuli aivan ihanat. Mallissa on peukalo, jollaista en ole ennen tehnyt. Se oli helppo neuloa ja ulkonäkö on kivan erilainen. Jos lapasten väri ei olisi niin epäminua, pitäisin nämä ehkä itse. Varmaan tyydyn vain neulomaan itselleni toiset. Miten se onkin niin, että aina kun teen muille jotain tulee hienoa. Itselleen kun yrittää niin silkkaa sutta? Joku neulojan kirous vai?

Maija lankana jakoi mielipiteeni. Punainen narisi, sinapinkeltainen ei. Punanen laski hieman väriä uittaessa, keltainen ei. Tätä lankaa on vielä eri värisenä yhteen tilausjuttuun. Odotan mielenkiinnolla kummalle puolelle se asettuu.

Toivottavasti paketti on saajalle mieluinen!

Yhden illan piristys

Piristyspöllöt
malli: Give A Hoot
lanka: Novita 7 veljestä tummanharmaa 48g ja Drops Fabel väri 200 22g
puikot: 4 mm
napit äidin hääpuvusta

Iltana eräänä olin pahalla mielin. Niinpä tahdoin neuloa jotain kivaa ja nopeasti. Piristyspöllöt huhuilivat mieleni perukoille. Iltainen inspiraatio aiheutti hirmuista lankavarastojen penkomista. Omistan aika vähän mitään kovin paksuja lankoja. Joten jouduin raapimaan hieman päätäni ennen kuin löysin sopivan parivaljakon.

Mielestäni tässä nämä kaksi eri harmaata luovat yhdessä kivan pinnan. Siitä tulee jostain syystä mieleen sellainen kuutamon hohde. Oiva siis pöllölapasille! Mutta harmaa ei ole kovin piristävä väri. Ja piristäväähän tässä haettiin, eikö? No jostain käteeni päätyi myös tumman pinkki puuvillanöttönen. Siitä se ajatus sitten lähti...

Nappien löytäminen oli haastava. Paikkakunnan nappitarjonta oli heikko. Tosin luulen että vaatii aikakokoisen nappikaupan että näin pikkuruisia nappeja löytyy valikoima. Onneksi äidin nappipurkki riensi apuun. Pienen pienet valkoiset helminapit, äitini hääpuvusta peräisin. Tykkään! Eikä kuulemma ole katastrofi jos joku napeista jäisi joskus matkasta.

Tein ohjeeseen muutamia omia lisäyksiä. Neuloin sinne tänne muutamia lisäkerroksia, koska tiheyteni oli päin honkia. Täältä löytyvään pöllöpaitaan ihastuneena neuloin myös omilleni ainaoikein vatsat. Tuovat hirveästi lisää ilmettä! Kärkikavennukset muutin tuttuun sädekavennukseen, tykkään enemmän pyöreistä kärjistä. Peukaloon lisäsin muutaman silmukan, nakkipeukaloni olisivat muuten joutuneet liian ahtaalle.

Nyt sitten vaan yöhön huhuilemaan!

Kurkistus

Tämä ihanuus hyppäsi puikoille muutama päivä sitten. Siitä on tulossa hihatin. Nyt valmiina on hihat ja selkä. Puuttuu enää resorit. Lanka loppui, joten odotan matkaa lankakauppakaupunkiin. Siihen asti arvon, mitä väriä laitan kaveriksi. Mustaa, valkoista vai ehkä harmaata? Muutan mieltäni vähän väliä.

Lanka on muutama kuukausi sitten pikaisesta Markan yllätyslankamyynnistä ostettua. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja pystyin vielä tekemään päätöksen! Pohjalankana siinä on Gjestalin Jannea. Värit liukuvat mielettömän upeasti. Ihastelin niitä jo keriessäni. Neulottu pinta on siitä vielä muutaman asteen ihanampaa. En milään malttaisi odottaa tämän valmistumista. Peilin edessä mallailu ainakin lupasi paljon!

Lisälankaa odotellassa puikoilla keikkuu huivia ja sukkaa. Haluaisin pian neuloa kevätvärejä!

Alussa oli

halu tehdä ja puuhailla. Sitten tuli halu kertoa muillekin, että teen ja puuhailen, minä osaan jotakin! Ja viimeiseksi tuli arkuus, jos en sittenkään osaa. Nyt rohkenen ja tulen julki.

Enimmäkseen neulon ja haaveilen. Ompelukoneen kaivan joskus harvoin kotona esille. Sillä saa surruutella päivisin ihan kylliksi. Joskus tartun kirjaan ja kynään, joskus joku saa postia.

Olkoon tämä avoimien ajatuksien kirja. Olkoon tämä kirja oppimiselle ja uskallukselle.

Tervetuloa mukaan!