Lehdet

Tyttölehdet

malli: Leaving Cuffs

lanka: Novita Wool, värinro 750

puikot: 2,75

menekki: alle 50g

Minna sanoi ohimennen, että tällaiset käsiasiat olisivat ihanat. Minä sitten kirjoitin sen ylös muistikirjaani. Langan nappasin kauppareissulla ja äkkiähän nämä neuloi. Oikeasti väri on selvä violetti. Huomatkaa Minnan ihana pöllöpaita! Tämä on edelleen kiva malli, mutta pitää olla aika kapeat ranteet ja käsivarret, että nämä mahtuu. Mallikerralla ei oikein pysty suurentamaan, joten pitäisi sitten kai ottaa isommat puikot ja vähän paksumpi lanka?

Tykkään tuosta hiirenhammas/piparkakku/nirkkoreunasta tosi kovasti. Laittaisin sitä melkein minne vaan. Nyt on vähän neuleplääh kun se isotöinen graffiti valmistui. Voisi kai tuota keskeneräisten töiden vuorta tuosta pöydältä pienentää. Tai sitten vaan survoo ne jonnekin ufoutumaan ja aloittaa uutta. Vaihtoehto sekin?

Lauantaina alkaisi Sukkasato 2012. Itse jätän tämän tempauksen väliin. Voisin kyllä varjosukkailla ja neuloa keskeneräiset loppuun. Niitä on ainakin viisi paria, hups...

Knit'n'Tag Helsinki!

Tänään se päivä koitti, kun Helsingin Ruttopuisto täyttyi iloisesta väestä, ohikulkijoista, jotka kummastelivat ja tietysti auringonpaisteesta! Ehkä parasta tässä tapahtumassa oli se, että kaiken tasoiset taitajat ja tekivät pääsivät esiin. Esillä oli paljon töitä, jotka oli koottu pienistä tilkuista, kukista ja pompomeista. Sellaisista elementeistä, joita kuka tahansa osaa tehdä. Paljon värejä ja paljon iloa!

Me päädyimme vähän erilaiseen ratkaisuun. Emme halunneet tehdä mitään, mikä muistuttaisi perinteistä neulegraffittia. Halusimme tehdä jotain erilaista. Päädyimme sävymaailmaltaan harmoniseen taustaan ja tehosteissa annoimme vastavärien kraakkua. Ja tällainen siitä syntyi!

Koska asumme eri kaupungeissa, oli selvää, että meillä jää varsinaiselle tapahtumapäivällä vielä paljon tehtävää. Matkassa oli lankaa, neuloja ja virkkuukoukkuja sekä tuoli. Emmekä tuolillakaan ihan ylettäneet ylimpiä pistoja tekemään. Onneksi meillä oli mukana taitava ja sopeutuva insinööri, mieheni, joka joutui myös ompeluhommiin.

Olimme molemmat neuloneet kaksi noin 60cm korkeaa palaa ja yhdistimme ne paikan päällä. Lisäksi virkkasimme reunukset. Varisten kanssa hikoiltiin vielä eilen ja jaoimme tuskastumistamme Facebookin chatissa. Ihan vinkkiä - silmukoiden jäljentäminen on hidasta puuhaa. Älä jätä sitä viimeiseen päivään, jos et halua menettää hermojasi.

Kun sitten kaiken hikoilun ja suunnittelun jälkeen katsoimme työmme tulosta, emme voineet olla muuta kuin ylpeitä! Me tehtiin se! Varikset kietoutuivat kauniisti puun ympärille.

Työmme nimi on Takapihalla ja se komistaa puuta numero 9. Menkää katsomaan ja kokemaan tekemisen iloa! Työt ovat siis esillä 27.9. asti, jonka jälkeen lahjoitetut työt siirretään  nuorisoasiainkeskuksen leirisaareen Bengtsåriin, Hankoon. Sinne meidän variksemmekin sitten siirtyvät kraakkumaan.

Kiitos järjestäjille! Kiitos Minnalle, joka pyysi minut tähän projektiin! Ja kiitos, että paistoi aurinko! 

Näen pelkkää raitaa

Raidat II

malli: perussukka, hollantilainen kantapää, nauhakavennus

lanka: Colinette Cadenza, Cherry ja Jay

menekki: kumpaakin vähän alle 50g

puikot: 3,5 mm

Raitamaniani ei tainnut alkaa näistä sukista vaan edellisistä raitasukista, jotka sivumennen sanoen lojuvat jossain raukat päättelemättöminä ja kuvaamattomina. (Kuten köh kuvista huomaa köh, nämä on kuvattu joskus pääsiäisen tienoilla. Vähän viivettä tässä hommassa ehkä!) Tilasin Colinettea suoraan heiltä joskus aikoja sitten ja ajattelin neuloa niistä Jotain. Ainahan me kaikki tiedämme, mitä varten me lankaa tilaamme, eikö niin? Kun olin paikassa, jossa lankaa oli mukana kaksi kerää ja puikkoja yhdet, ja kumpikaan lanka ei olisi riittänyt yksin sukkiin, päätin tehdä raitasukat! Ne olivat siis ne ensimmäiset raitasukkani. Sitten tulin kotiin ja muistuipa mieleeni nämä Cadenzat ja kas vain, syntyi lisää raitaa! Koska kerät ovat metrimäärältään pienehköjä, neuloin eri pariset sukat. Eli siis resorit, kantapäät ja kärjet ovat yksiväriset ja vastakkaiset. 

Raitasukat, tällaisista monivärisistä langoista ja itsestään raidottuvista, ovat todella koukuttavaa neulottavaa. Olen tehnyt näitä nyt monen monta paria, kaikki samalla kaavalla ja kahden kerroksen raitaa. Jos et ole jo kokeillut, niin tee se heti! 

Eilen minulla oli suuri ilo ja kunnia kestitä Hepsiä ja hänen esikoistaan. (Olen kyllä kovin onnekas, kun olen löytänyt neulomisen kautta näin mahtavia ihmisiä täältä uudelta kotipaikkakunnaltani! Vilkutus kaikille!) Oi kuinka iloinen olinkaan kun tuliaiskassista vieläpä paljastui tämä virolainen kaunokainen! Olen tätä väriä juurikin haaveillut ja nyt minulla on sitä suurensuuri vyyhti. Tämä on yli 200-grammainen. Tästä tulee Kuduja-Annan Padjapüür, johon ihastuin jo kuvissa ja lopullisesti kun näin Hepsin toteutuksen siitä. Olen kovin onnellinen tästä siksikin, että vironvillavarastoni ovat kovin huvenneet. Kiitos vielä!

Viime päivinä olen tikutellut kovaa vauhtia neulegraffitia ensi viikon lauantaina järjestettävään Knit' n' Tag -tapahtumaan Helsingin Ruttopuistossa. Tapahtumassa kaikki puiston yli 100 puuta saavat kaksi metriä korkeat graffitit ympärilleen. Puut ovat puettuina syyskuun kahdenteekymmenenteenseitsemänteen asti, joten käykää ihmeessä kurkkimassa, jos sinne suunnalle eksytte. Teemme ystäväni Minnan kanssa yhteistyöprojektin ja siitä tulee varmasti hieno. Kuvia tänne sitten kun graffiti on paikoillaan!

Minulla on nykyisin myös Twitter-tili, jonne päivitän lähinnä neulekuulumisia. Minua saa seurata. Löydyn sieltä samana Iina Kraakkina kuin täältä blogista ja Ravelrystakin.

Ehkä seuraavan kerran kehräystarinaa. Kyllä - minäkin, ainakin vähän.

Meidän kissat

Vanhanvanha blogikissani nukkui pois joulukuussa. Hänen vointinsa romahti nopeasti ja 17-vuotias kissarouva pääsi paremmille metsästysmaille. Sen jälkeen meille on muuttanut kaksi uutta kissaa. Ensin loppiaisena tämä vanhan kissan look-a-like. Joskus vahingossa kutsun sitä vanhan kissan nimellä enkä aina kuvista erota kumpi on kumpi. Tämän viikon tiistaina meille sitten tuli tämä hännätön tapaus. Uusin tulokas on niin arka, ettei ihmiset saa häneen koskea. Kipittelee hiljaa ympäriinsä ja välttelee toisen kissan sähinöitä. Eiköhän heistä kaverit kuitenkin ajan kanssa tule.

Molemmat on löytökissoja, joten heidän tarkkaa historiaansa ei tiedetä. Eläinlääkäri on arvioinut, että molemmat kissat ovat meille tullessaan olleet noin vuoden vanhoja. Meillä on siis monen monta yhteistä vuotta edessä.

Saa nähdä millä innokkuudella he pyrkivät neulekuviin mukaan.

Kiitokseksi

Thank You

malli: Shetland Triangle Swahl (huivi)

Give a Hoot (lapaset)

Rinsessapipo (pipo)

menekki: huivi 150g, pipo 50g ja lapaset alle 100g

lanka: Gjestal Maija, värinro 234

Muutin vuoden alussa Savosta Kymenlaaksoon ja muuttotalkoot olivat aikamoiset. Jouduin jo ennen virallista muuttoa tulemaan tänne hoitamaan asioita uuteen kotiimme, enkä siten voinut olla pakkaamassa. Rakas äitini ja hänen hyvä ystävänsä S hoitivat pakkaamisen lähes kokonaan. S on ollut meillä aina paljon apuna, joten päätin kiittää häntä jotenkin.

Pöllölapaset olin luvannut neuloa jo aikoja sitten vaihtokaupaksi tilkkupeiton vanusta, mutta se oli jäänyt. Tiedättehän nämä neulojien tehtävien listat. Ne ovat pitkiä kuin gorillan käsivarret. Kun muutto oli ohi, päätin tormistautua. Ensin syntyivät lapaset, koska tiesin, että niihin menisi alle 100g ja halusin käyttää ylijäävän langan huiviin. Sitten neuloin huivin. En muista montako toistoa siinä oli. Mutta yltää noin kaulan ympärille. Tykkään itse pitää kolmiohuiveja juuri noin, että solmin huivin päät tuonne näkyville jäävän kolmion alle. (Ravelry muuten väittää, että tämä olisi jo kuudes Shettikseni! Voiko se olla totta?) Maijasta on ennenkin syntynyt Rinsessapipoja ja kun lankaa oli vielä se yksi 50 gramman kerä niin päätin täydentää setin sillä. 

Nämä olivat oikeastaan vaan tällaista vanhojen kertausta. Tuttu lanka, tutut menekit ja tutut mallit. Mutta niitä oli suuri ilo neuloa! Maija on minusta parhaita peruslankoja, joissa on hinta-laatusuhde kohdallaan. Siinä on myös isot värikartat ja sen saatavuus on uudessa kotikaupungissani hyvä.

Vanhoja valmistuneita neuleita on vielä kovalevyllä. Päivittelen niitä tänne vähitellen.

Iina sydän vironvilla, osa II

Lehdet II

malli: Leaving cuffs by Maria Olsson

lanka: vironvilla, luultavasti Aade Lõng Artistic 8/2

menekki: vähän reilut 30g

puikot: 2,5mm

Neuloin näitä rannekkeita toisetkin Pitsisukan innoittamana. Oikein nopea ja kiva malli. Nämä on vähän kapeat minun käsiini, mutta ranteeni nyt eivät olekaan kauhean sirot. Nämä vihreät menevät aikaisemmin esitellyn Bitterrootin kaverina sedän vaimolle (vilkutus!), kun sitä lankaa jäi vähän yli. Linkin kautta näkyvät violetti-punaiset lähtevät vaihdossa Pohjois-Suomeen. (Olisin laittanut niistäkin kuvat tähän, mutta en löydä niitä kuvia mistään!)

Tykkään ihan hurjasti pitsineuleesta ja etenkin lehtipitsistä. Se on kaunista ja helppoa muistaa ulkoa. Voisinpa tehdä itsellenikin tällaiset vähän paksummasta langasta. 

Minua on houkuteltu Hepsin toimesta lankamatkalle Tallinnaan. Meille kuitenkin muutti eilen uusi kissa, joten nyt taitaa jäädä Tallinnat väliin. Josko nämä neulovat toverini Hepsi ja Pitsisukka toisivat sitten minulle vironvillaa. On se vaan niin kivaa lankaa, tykkään ihan mahdottoman paljon. Vielä minulla on yksi vyyhti tuollaista violettisävyistä tähteenä. Mitähän siitä neuloisi? Lisäksi on jämistä tulossa Baktus miehelle. 

En tiedä, tohtiiko tässä tätä edes ääneen sanoa, että niin minä vaan höyrähdin siihen Kesäyön Hullutukseen. Kehnostihan siinä kävi, vaan ei se mitään. Nyt on ainakin niitä keskeneräisiä! Mieli vaan haikailee uusien neuleiden perään. Kolme paria nopeasti valmistua sukkia on kesken, että ne nyt varmaan teen valmiiksi ainakin. Katsotaan sitten, mitä lopuille tapahtuu. (Valmistuneet asiat olivat tiskirättejä tarpeeseen ja kaksi paria vauvansukkia, joita en raaski antaa pois. Ennen kuin sukulaistädit pyörtyy, niin lienee lisättävä, että meille ei ole tulossa vauvaa.)

Kiitos Hepsin, tämä blogi päivittyi nyt! Palataan taas!

Ps. Minulla on uusi kamera, kuten kuvasta huomaa. Joten ehkä tähän bloggaamiseenkin tulee nyt uutta potkua. Mene ja tiedä.