sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Kolmas kerta, tottako?



Syreeni
malli: Lace ribbon scarf
lanka: Hjertegarn Blend bamboo
kulutus: 150g
koko: 160cm x 22cm, 20,5 toistoa
puikot: 3mm

Niin eräänä iltana soi puhelin. Siinä juteltiin viattomasti niitä näitä, kunnes kuulin ääneni sanovan "kyllä minä voin tehdä sellaisen". Soittaja oli se lappeenrantalainen, joka kiitokseksi sai huivin. Äitinsä oli ihastunut ikihyviksi ja toivoi samanlaista. Ja niin minä kuulin, ääneni sanovan, että kyllähän se käy.

Sitten tässä vaiheessa voidaan muistella sitä, kuinka tuskallinen edellinen oli. Joten voitte uskoa, ettei tämäkään syntynyt kipurahoitta. Se on niin upea ja yksinkertainen, mutta niin helevetin tylsä neulottava. Siinä ei tapahdu mitään, ei yhtikäs mitään. Olen vakaasti sitä mieltä, että itse jään ilman. Ei enää neljättä!

Lanka oli todella positiivinen yllätys. Soljui kuin unelma, neulepinta on kauniisti kiiltävää ja mielettömän pehmeää. . Ehdottomasti miellyttävävämpi lanka neuloa kuin Novitan vastaava. Väri on kuvassa ihan päin mäntyjä, kun ei osaa kuvata niin ei osaa. Anttilasta haetut uudet Prymin pyöröpuikotkin olivat todella positiivinen yllätys. Mukavan löysä kaapeli ja puikot istuivat käteen kuin valetut. Paljon paremmat käsiini kuin niklatut Addit, jotka menettävät niklausensa käsittelyssäni muutamassa tunnissa. Harmi, että näiden saatavuus täällä periferiassa on huono.

Neuleplääh jatkuu jatkumistaan. Ei huvita, muttei se mitään. Pitää pitää mielessä, että tämä on kuitenkin harrastus. Harrastamisen pitää olla kivaa, ei pakkopullaa. Kyllä se sitten syksyn pimetessä varmasti alkaa taas huvittamaan! Ei ne ihanat langat tuolta häviä minnekään. Siellä ne odottaa. Olen huomannut, että jos väkisin neuloo (varsinkin itselleen) niin siihen valmiiseen työhön jää tosi helposti "paha maku". Sitten työ ei miellytäkään tai sitä ei halua käyttää, jos tekeminen oli yhtä tuskaa. Malttia siis vain.

Huomatkaa muuten kuvausalustana toimivan pirtinpenkin muodonmuutos! 27 vuotta hyvin palvellut pöytäryhmä päivitettiin 2000-luvulle. Penkit on jo tehty, pöytä on vielä tekemättä. Tykkään hulluna lopputuloksesta! Tällä käsittelyllä kalusto saa varmasti toiset 27 vuotta elinaikaa. Olin kurkkua myöten täynnä kellastunutta puuta. Nyt se on kevyempi ja kaunis, pidän siitä että puu kuultaa läpi. Ihana, ihana, ihana.

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Jee pitkästä aikaa Iinaa! Oot kyllä itse kärsivällisyyden ruumiillistuma huiveinesi, ei voi kuin ihailla. Toi huivi näyttää kyllä niin kivalta, että luulisi sen tekemisenkin olevan niin kivaa, että laulattaa ja naurattaa vaan. Mut niin se ulkonäkö vissiin voi pettää.

isoinpapu kirjoitti...

OI, kauniita neuleita täällä sulla! pajunkissapipo on suloinen.

Neuleplääh? heh, hyvä ilmaus.