Loppuraportti

Saako anteeksiantoa ja hyvitystä hellyyttävällä kissakuvalla? Vaikka kissakin taitaa katsoa vähän syyttävästi...

Sillä täällä ei ole tehty mitään. (Tai no on - rakastuttu. Siitä menikin sitten yöunet, ruokahalut ja toimintakyvyt. Mutta se on sitten kokonaan toinen tarina se.) Ei ole valmista mekkoa, ei edes valmista mallitilkkua. Suunnitelmat oli, tossut eivät vaan mahtuneet jalkoihin. Nilkutan surkeasti maaliin. Sen verran on tehty, että silmukat mekkoa varten on luotu. Kaikki 300 kappaletta. Hurraa! Vasta viidennellä yrityksellä sain aloituslangan riittämään. Pitäisi ehkä opetella se neuloen luominen. Sen lisäksi sain aloituksen kolmesti kierteelle. Liian lyhyt pyörö ja liian lyhyet hermot. Siitä vaan ronskisti kiepautin parin ensimmäisen kerroksen jälkeen. (On sitä mekkoa siis neulottukin. Kokonaiset viisi kerrosta.) Pitkä on taival vielä edessä.

Ei tullut mekkoa tämän vuoden jouluksi, vuoden päästä uusi yritys, eikös?

Hieno projekti ja vielä hienompi olisi jos istuisin kirjoittamassa tätä valmis mekko päällä. Ihan hävettää kun katselen toisten onnistumisia. Mutta kuten jo esittelyissä totesin, ei minusta taida vaatteen neulojaksi olla. Vanhoihin ansoihin kapsahdin tälläkin kertaa. En muka osaa. PAH.

No tämä meni nyt näin. Ei tämä selittämällä tästä parane.

Huomenna kuvaan ainoat joululahjaneuleet. Niistä tuli ihan kivat. Kyllä, neuloin sittenkin jotakin pientä tuolle uudelle armaalle. Mutta eihän sitä voinut täällä kertoa kun se rontti lukee! Piti ihan pokkana esittää, ettei neulominen suju. Ei se kyllä sujukaan, ei sillä. Ottakaa tästä nyt jotakin selvää sitten. Mutta pikaisesti palaan, lupaan!