Päreet paloivat

Aika liitää. Koulu alkoi ja päivärytmit meni uusiksi loman jäljiltä. Elokuu on kokoiltu naista, nyt ihana syyskuu saapui. Odotan syksyä jo kovasti. Keväällä Pajunkissapipolleni jäi aivan liian vähän käyttöpäiviä.

On täällä neulottukin. Ainakin kaupunkilaistiskirättejä syntymäpäivälahjaksi, pajunkissaa pienipäiselle sekä kiitokseksi Kerttuset. Lisäksi pari ufoa on edistynyt jonkin verran. Kuvia ei vaan ole, välillä yritin, mutta värit on pielessä ja kaikki muukin mättää. Siispä sisuunnuin ja ilmoittauduin kansalaisopiston digikamerakurssille! Muutosta siis luvassa.

Mutta sitten se tärkein: Jo keväällä sain Ullalta koeneulontaan Novitan Cannesia. Pyörittelin sitä ees ja taas, ei se oikein puhunut. Kunnes lopulta välähti, viime metreillä, mutta välähti kuitenkin! Siispä syntyi Päre. Ohje seuraavassa Ullassa, kuva jo tässä teille tänään. Olen innoissani ja ylpeä. Ihka ensimmäinen ohjeeni ja suunnittelemani malli. Yksinkertainen, mutta kaunis mielestäni. (Neuloin siinä sitten ohimennen käteni rikki. Noin isot puikot ja paksut langat eivät vaan ole ranteitani varten.)


Seuraavan kerran jotain valmista kuvattuna. Lupaan. Jos ei neulottua niin ommeltua. Koulussa pari mielenkiintoista projektia kesken! Ihania syyspäiviä.