Loppuraportti

Saako anteeksiantoa ja hyvitystä hellyyttävällä kissakuvalla? Vaikka kissakin taitaa katsoa vähän syyttävästi...

Sillä täällä ei ole tehty mitään. (Tai no on - rakastuttu. Siitä menikin sitten yöunet, ruokahalut ja toimintakyvyt. Mutta se on sitten kokonaan toinen tarina se.) Ei ole valmista mekkoa, ei edes valmista mallitilkkua. Suunnitelmat oli, tossut eivät vaan mahtuneet jalkoihin. Nilkutan surkeasti maaliin. Sen verran on tehty, että silmukat mekkoa varten on luotu. Kaikki 300 kappaletta. Hurraa! Vasta viidennellä yrityksellä sain aloituslangan riittämään. Pitäisi ehkä opetella se neuloen luominen. Sen lisäksi sain aloituksen kolmesti kierteelle. Liian lyhyt pyörö ja liian lyhyet hermot. Siitä vaan ronskisti kiepautin parin ensimmäisen kerroksen jälkeen. (On sitä mekkoa siis neulottukin. Kokonaiset viisi kerrosta.) Pitkä on taival vielä edessä.

Ei tullut mekkoa tämän vuoden jouluksi, vuoden päästä uusi yritys, eikös?

Hieno projekti ja vielä hienompi olisi jos istuisin kirjoittamassa tätä valmis mekko päällä. Ihan hävettää kun katselen toisten onnistumisia. Mutta kuten jo esittelyissä totesin, ei minusta taida vaatteen neulojaksi olla. Vanhoihin ansoihin kapsahdin tälläkin kertaa. En muka osaa. PAH.

No tämä meni nyt näin. Ei tämä selittämällä tästä parane.

Huomenna kuvaan ainoat joululahjaneuleet. Niistä tuli ihan kivat. Kyllä, neuloin sittenkin jotakin pientä tuolle uudelle armaalle. Mutta eihän sitä voinut täällä kertoa kun se rontti lukee! Piti ihan pokkana esittää, ettei neulominen suju. Ei se kyllä sujukaan, ei sillä. Ottakaa tästä nyt jotakin selvää sitten. Mutta pikaisesti palaan, lupaan!

Sukkaputki, osa 2

Hiirulaiset
malli: 64. neulotut naisen pitsisukat / Novita syksy 2010
koko: 39
lanka: 7 veljestä, värinro 044
puikot: 3,5mm

Täällä on taas neuleplääh. Nämä sukat valmistui jo parahiksi ennen kylmiä kuukausia ja ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Hyvät on! Onko näistä mitään erityistä sanottavaa? Eipä taida. Nätti harmaa ja valmista sukkelasti paksummasta langasta. Tälläkin hetkellä puikoilla on kahdet sukat, jotka ehkä valmistuvat joskus.

Jo ajatukset joululahjaneuleista hylkäsin ihan tyystin. Kun ei huvita neuloa, niin ei huvita. SYTYCK-neuletta en ole edes aloittanut. Suuret oli suunnitelmat, mutta nilkka nyrjähti heti alkuunsa.

Ihanaa joulunaikaa kaikille. Ehkä täältä ensi vuonna pesee taas! Muistakaa juoda glögiä ja paistaa pipareita ja ennen kaikkea nauttia tuoksuista ja tunnelmasta. Se on minusta joulussa parasta.

Suunnitelma pitää olla!

Suunnitelmat selkenee. Tässä ne nyt on - saanko esitellä! 1800g Novitan nallea ja 125g bling blingiä. Näistä tulee minulle, ei suinkaan pusero vaan - MEKKO! Kyllä, kuulitte oikein. Suunnitelmani taisi hieman räjähtää käsiin. Ensin piti tulla vähän pidempi paita, sitten puoleen reiteen, kunnes myönsin itselleni ääneen, että taidan oikeasti haluta mekon. Alitajuntani kai tiesi sen jo, kun sai minut ostamaan noin järjettömän vuoren Nallea. Mutta ajatellaan niin, ettei lopu ainakaan lanka kesken!

Noniin. Nyt kun alkujärkytyksestä olette toipuneet kerron tarkemmin suunnitelmastani. Aikomukseni ei todellakaan ole tehdä tätä kappaleina. Olkoon vaikka mitä sääntöjä vastaan, mutta monta monta monta kerrosta nurjaa sileän oikean sijaan ei houkuttele. Ei ole vaikeuksia päättää kumpaa neuloisin. Etenkin kun olen kokoa iso ja silmukoita on siten kiljoona. Tosin hihat aion neuloa tasona, ettei nyt ihan ulos lajista mentäisi. Kokoani ei myöskään ole valmiina, joten joudun sarjomaan yhden koon lisää. Ihan kuin tässä ei olisi haastetta jo muutenkin kerrakseen.

Kuten ehkä muistatte, en ole ikinä neulonut itselleni vaatetta. Pari lastennuttua löytyy tehtyjen listalta ja siinä kaikki. Ja sitten se hullu aikoo neuloa mekon. No, hullu mikä hullu. En todellakaan tiedä, miten päädyin tähän tilanteeseen, mutta tässä sitä nyt ollaan ja sen kanssa eletään. Katsotaan minkä vuoden jouluna ollaan sitten valmiita.

Suurin haaste tässä on kai se, että neulon itselleni vaatetta. Toiseksi suurin, että ei ole tarkkaa ohjetta. Muutoksiakin aion tehdä kaiken hyvän lisäksi. En aio tehdä poolokaulusta vaan pyöreän pääntien. Haluaisin tehdä siihen reunaan i-cordin. Joten siinäkin olisi uusi opettelun aihe!

Hollywood-viikoille kaivoin esiin yhden UFOn. Se on neuletakki alpakasta ystävälle, joka on ollut kesken aivan liian kauan. Nyt siitä puuttuu enää puolitoista etukappaletta ja ne olisi tarkoitus rutistaa tässä valmiiksi. Sitten pääsen harjoittelemaan sitä saumojen ompelua. Pelottaa jo valmiiksi.

Tarkoitus olisi vielä ennen mekon aloittamista neuloa mallitilkku. Mallitilkku ei kuitenkaan ole perinteinen mallitilkku. Joten jääkään kuulolle!

Ihania syyspäiviä toivotan. Täällä satoi tänään hieman lunta!

Hollywood-viikot

Tämän tanssijan nilkka on ollut nyrjähtänyt. Ei ole suunnitelmatkaan oikein onnistuneet. Olen pyöritellyt haastetta edes ja takaisin, tulematta oikein mihinkään tulokseen. Eikä ole huvittanut mitään neuloa, kun takaraivossa on kuitenkin takonut Hollywood-viikko ja se kuuluisa pitäs tehdä jotain!

Sen päätin jo heti alkuun, että paidan neulon itselleni. En kuitenkaan oikein tiennyt, että mitä halusin. Paloista tehtävä, mutta siinä kaikki. Langat olisi kahteen paitaan jo olemassa, mutta ei niistäkään oikein kumpikaan suunnitelma iskenyt. Liian kesäistä, liian puuvillaista, liian bambuista. Liian kaikkea.

Selasin Ravelryn jonoa, sieltä löytyi muutama paita, joista tämä Dropsin malli valikoitui. Siinä kai kuitenkin joku klikkasi kuitenkin, kun en saanut lankoja tilattua. En olisi raaskinut alpakkaa ostaa niin paljon, joten ystävällinen Tui jo vinkkasi toisen vaihtoehdon. Kauppakin oli katsottuna, värikin jo. Mutta ei se sitten kuitenkaan ihan ollut sitä mitä halusin. Eikä se nettikauppakaan muuten toiminut omalla koneella.

Kuva: Drops Design

Kunnes tänään kaikki muuttui. Luukusta kolahti Novitan talven lehti. Ja yhdeksännellä sivulla minuun kolahti. Kiljuin melkein ääneen, että minun paita, minun paita. Ei ole enää Dropsin takilla mitään mahdollisuuksia kun tämän näin. Pieni pitsilisä ja vähän bling blingiä - tämähän on täydellinen neule. Eikä tarvitse edes lähteä Citymarkettia tahi Tokmannia pidemmälle lankakauppaan. Mahtavaa, mahtavaa. Tätä lähdetään sitten tahkoamaan. Toivotaan, että kunto riittää!

Kuva: Novita

Sukkaputki, osa 1

Jotta pikkusisko nukkuisi jalat lämpöisinä
malli: peruspera, koko 39
lanka: Novita TicoTico, värinro 852
menekki: 60g
puikot: 2,5mm

Juuri kun pääsin kehumaan, etten neulo sukkia, niin aloitan sukkaputken. Nämä valmistuivat puhelinsoiton jälkeen. Sisko soitti ja kertoi, että varpaita paleltaa öisin. Eihän sitä isosisko voi sellaista sallia eikä pyyntöä ohittaa.

Ihan perusperussukkaa, hollantilainen kantapää ja sädekavennus. Värit osui just eikä melkein kohilleen molemmissa sukissa. Ne on täysin identtiset. Valitettavasti minulle ei ole kuvaa vakuudeksi. Sukista tuli hieman liian isot. Äiti enkä minä tajunnut että sisko on pienijalkaisin meidän perheen naisista. Mutta hän vakuutti ettei se haittaa, kun tulevat unisukiksi. Minä olisin kyllä pienentänyt ne...

Sitten vähän SYTYCKiä kanssa. Eilen kolahti se pelätty ja odotettu haaste. Kohdalleni napsahti popping & locking. Taisin ihan itse sinetöidä kohtaloni edellisellä bloggauksella. Paitaa siis, itselle. Harkitaan vielä tyyliä ja mallia. Varastossa on kahdet paitalangat, joista toisista se pitää syntyä. Uutta ei tätä varten hankita. Ehkä. Pitää jättää pieni takaportti kuitenkin. Aivot surraa, Hollywood-viikko on alkanut. Sitten pitää kai mallitilkkuilla. Huh, alkoi jo pelkkä sana ahdistaa.

So I Think I Can Knit?

Ajattelin tehdä harmaan innoittamana myös tällaisen listauksen. En oikein malttaisi haasteen tipahtamista luukkuuni odottaa nimittäin. Omaksi lajiksenihan siis valitsin baletin. Nosta käsi, jos yllätyit. Pitsiähän täällä enimmäkseen neulotaan. Pitsihuiveja vieläpä. Muut lajit, ovatkin sitten vähän heikommissa kantimissa. Käydäänpä ne yksitellen läpi.

BOLLYWOOD

Teenkö mitään toisin kuin muut? En osaa edes kuin perinteisen hollantilaisen kantapään. En osaa neuloa oikealta vasemmalle, enkä kai pidä puikkoja enkä lankaa mitenkään oudosti. Tämä haaste olisi todella pelottava kohdattava. Mitä ihmettä voisinkaan keksiä?

BROADWAY

Jooei. Yksiväristä, simppeliä, hillittyä ja hallittua. Kirjoneuletta olen tehnyt yhden pupuraidan verran. En oikein tunne vielä suhdettani siihen. Tässä lajissa olisi haastetta kerrakseen!

DISCO

Ai, että bling blingiä. No tuota. Koruissa se on ihan hyvä ja toivottavaakin, mutta että neuleissa. Efektilangat on yök. Karva ja pörrö menee samaan sarjaan. Paljeteissa siis se salaisuus varmaankin olisi, jos bling bling lajikseni tulisi!

HEAVY METAL

En ole ikinä koskenut neulekoneeseen. Enkä toivottavasti koskekaan. Vaikka tiedän, ettei pitäisi olla niin ehdoton. Minulle kuitenkin se neulomisen juttu on juurikin se käsintekeminen. Neulovien käsien katseleminen vaan on niin rauhoittavaa. Vaikka toisaalta, joku ohuen ohuesta langasta tehty neuletakki olisi ihana. Vain se kone puuttuu...

HIP HOP

Nyt seuraa sitten kai se tunnustusosuus. Suurin syyhän siihen, että neulon vain huiveja on se, etten jaksa miettiä tiheyksiä. Huivissa ei tarvita kuin ohje ja lankaa, sitten vaan posotetaan. Mutta joku neuletakki, pitäisi neuloa lippua ja lappua, mitata ja kostuttaa ja mitata ja kostuttaa. Tuumata ja pähkiä. Kuitenkaan en haluaisi neuloa mitään hip hopin kaltaisia laatikoita. Joten täksi minulle ei ole YHTÄÄN itse neulottua neuletakkia.

KANSANTANSSI

Tämä taas paljastaa sen, miten todella urautunut olen niihin balettikuvioihini. En ole neulonut palmikkoa juuri koskaan. Osaan kyllä ja tiedän periaatteen, mutta siinä kaikki. Ehkä oli siis korkea aika haastaa itsensä!


KOREOGRAFI

Kukaan ei tanssi minun pillini mukaan. Olen ihan tyytyväinen valmiiksi ajateltuihin ja koeneulottuihin ohjeisiin. Menetän hermoni hetkessä, jos jokin ei suju. Minun avaruusajatteluni ei riitä neuleiden suunnitteluun. Jätän homman ilomielin muille!

LATTARIT

Minulle ei vieläkään ole yhtään neulevaatetta...

POPPING JA LOCKING

Ja sitten, jos neuloisin niitä vaatteita, tekisin kaiken mahdollisimman saumattomana. Voin vaan kuvitella, miten työn ja tuskan takana se kasaaminen olisi. Voi elämä, miten paljon sitä puutteita onkaan yhdessä pienessä neulojassa?


QUICK-STEP

Sitten on nämä sukat. Minulla on sukkalankaa aika tavalla, minä en vaan neulo sukkia. Silti sitä sukkalankaa jostain ilmestyy varastooni. Haluaisin neuloa sukkia. Mutta katsokaas, toisen sukan syndrooma. Toisen kantapään syndroomaa. Toisen kappaleen syndrooma. Kaikki mahdolliset syndroomat yhdessä viattomassa sukkaparissa. Sitten joskus harvoin kun hairahdun niitä neulomaan, hihkun miten nopeasti valmista syntyy. Tässäkin olisi siis haastetta kerrakseen. Miten olisi kaksi sukkaa kerrallaan?

ROBOTTITANSSI

Eikö näistä tiheyslaskuista jo puhuttu. Ja minähän en pura. Siksihän ne laskut pitäisi tarkkaan tehdä, mutta kun heti pitäisi päästä neulomaan, mullekaikkihetiNYT.



Tällainen on minun tanssihistoriani. Mielenkiinnolla odotan, mitä ylituomari päättää lajikseni. Ilolla kuulisin teidän muidenkin historioita!

Elonmerkki

Täällä ei ole tapahtunut mitään, koska puikoilla ei ole tapahtunut mitään. Elämä heitti häränpyllyä ja koko kesän aikana on valmistunut kolme tiskirättiä. Toivotaan, että syksy toisi jaksamista ja neulomisintoa takaisin. Ainakin nautin siitä, että viimein saa ottaa taas käyttöön pitsihuivit ja pipot. Lankaa on tulossa maailmalta, ehkä nekin innostaisi taas tarttumaan puikkoihin.

Intoa neulomiseen haen KALista. (KAL = neulotaan yhdessä!) Lähdin mukaan tällaiseen, lähde sinäkin! Selvää oli, että tämän neidin laji on baletti. Mikä on sinun?

Ihanaa alkanutta syksyä kaikille pienipäisille tädeille ja muille lukijoille. :)

Toukokuu on huivikuu, osa 1

Blueberry, Blackberry,
Strawberry, Raspberry
malli: Lacy Baktus by Terhi Montonen
lanka: Noro Kureyon Sock, S240
menekki: 95g
puikot: 3mm

Ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) Norokeräni muotoutui tällaiseksi huiviksi. Värit ovat mielettömät ja siksi mahdottomat kuvata. Värit vaihtuvat toinen toistaan ihanampiin. Vaikka rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että on siellä yhdessä kohtaa napanöyhtän väristä, jota saksin pikkaisen pois. Entä lanka sitten? Ensin en tykännyt. Ylikierteistä, erittäin epätasaista ja jotenkin jähmeää neulottavaa. Sitten aloin pitää ja sitten ehkä rakastuin. Mutta en kuitenkaan niin paljon, että hintalaatusuhde olisi minulle kohdillaan. Onpahan ainakin kokeiltu!

Käyttöä tälle huiville tulee syksyllä varmasti paljon. Kun tämä kesä nyt tuli vähän puskasta, niin tuskin hetkeen pääsee koekäyttöön. Tämän mallisia voisi tehdä enemmänkin. Vaikuttaa kivalta ja käyttökelpoiselta. Itse kun pidän kolmiomallisista enemmän kuin suorakaiteista, ne istuvat minusta kauniimmin.

Ihan symmetristä tästä ei tullut. Neuloin kai jossain vaiheessa hieman väärin. Mutta väliäkös tuolla. Sain lähes kaiken epäsymmetrisyyden pois, kun pingotin taitettuna. Tykkään kovasti lopputuloksesta, se on tärkeintä.

Mulle ja!

Ärsytys
malli: LaLa's Simple Lace Shawl
lanka: Evilla Artyarn 8/2, ruskea-sininen
puikot: 3mm
menekki: n. 95g

Otti niin hitsisti päähän. Mikäs siihen paremmin auttaa kuin huivin neulominen? Joten mullekin. Tykkään vaan neuloa huiveja niin paljon, ei sille vaan mitään mahda. Tämä yksilö valmistui jo viime kuun puolella. Siitä se idea huivitoukokuuhun lähtikin.

Ihan samalla lailla mentiin kuin aikaisemmassakin. Lukuunottamatta sitä, että lisäsin 2s molempiin reunoihin ja jätin virkkauksen pois. Ihana tuli! Eikä tämä oikeastikaan ole yhtään karhea. Valmistumisen jälkeen ui tovin pesuainevedessä ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin tippasen mustikkahoitoainetta. Kyllä se vähän pehmeni.

On ollut jo kovasti käytössä. Sopivan pikkainen ja lämmittävä näihin petollisiin kevätsäihin. Olisi tästä saanut ehkä hitusen isompikin tulla. Mutta tämänkokoisena kutakin väriä tuli yhden kerran. Se näytti minusta hyvältä niin.

Ensimmäiset toukokuun huivit sitten ensi viikolla!

Toukokuu on huivikuu

Toukokuun viides päivä ja jo toinen huivi menossa. Lisää myöhemmin!

Sweet Gooseberry
malli: Piponen / Gooseberry hat by Villapeikko
lanka: Novita Bambu, värinro 680 (ruskea) ja 184 (sininen)
puikot: 3mm
menekki: n. 30g per kappale

Pienellä, ihanalla piiperoisneidille syntyi talvella pikkuveli. Neiti oli saanut omat kesäpiponsa viime kesänä. Nyt oli siis luonnollisesti veljen vuoro. Yksi syntyy päivään, joten näissä ei kauaa mennyt. Kiva perusmalli, jossa on kuitenkin jotain pientä. Nämä olivat jo kappaleet 5 ja 6. Kovasti tykättyjä ovat olleet aikaisemmatkin!

Näitä neuloessani päätin, etten neulo kesällä puuvillaa. En pidä siitä, miksi neuloisin? Onpahan sitten ensi talveksi kunnon pipo-, huivi- ja lapasvarastot! Hah. Olen vain vähän aikaani edellä. Sitten kun alan höpistä joululahjoista juhannuksena, voi järkevyyttäni epäillä todenteolla...

Kevätyllätys!

Sininen hetki
malli: La La's Simple Lace Shawl
lanka: Vironvilla 8/2
kulutus: 135g
puikot: 3,5mm

Viime kesänä saamani vironvilla huusi puikoille. Tällaista siitä sitten syntyi. Aikaa meni kolme päivää. Kyllä, luit oikein. En itsekään käsitä, miten se niin nopeasti syntyi. Enkä edes neulonut aamusta iltaan! Reunoihin virkkasin kiinteitä silmukoita lopuksi. Reunat rullasivat vähän ja kun pitkässä sivussa ei ollut ollenkaan kuin yksi reunasilmukka niin se oli ruma.

Ensin vihasin lankaa - haisevaa ja karheaa. Sitten aloin tykätä. Kädet rasvaantuivat samalla eikä se hajukaan sitten niin enää häirinnyt. Valmiin huivin pesin kyllä varovasti pesuaineella. Pelkäsin kuollakseni, että onnistun huovuttamaan sen. Viileää vettä ja varovaista huljuttelua. Pesu oli ihan tarpeen kyllä. Lähti siitä sen verran likainen vesi! Toisiksi viimeiseen veteen laitoin vielä vähän hiustenhoitoainetta. En osaa oikein arvioida, pehmensikö se huivia yhtään.

Tästä tuli todella kaunis. Huivi meni yllätyksenä äidin ystävälle. Aika yllätys taisikin olla, palautteesta päätellen. Hihii. (Jos ihan rehellisiä ollaan niin itselleni on tulossa samanlainen. Ihastuin niin kovasti!)

Väärinymmärretyt huivit, osa 3

Lehemus
malli: Lehmus-huivi, Ulla 2/07
lanka: Drops Alpaca, värinro 3770
kulutus: n. 125g
puikot: 3,5mm
muuta: Ravelympics 2010 neule

Tämä on väärinymmärrettyjen huivien aatelia. Väärinymmärretty ennen ensimmäistäkään silmukkaa. Olin jostakin saanut päähäni, että tämä malli on vaikea. Aluksi pitikin tavata kaaviota silmukka silmukalta kun ei millään auennut. Olin jo varma, että heitän koko työn nurkkaan ja puhun pienipäisen tädin johonkuhun toiseen malliin. Sitten kun se lähti niin huivi valmistui hujauksessa. Viikon minä sitä aktiivisesti neuloin. Kiva tuli. Tuo väri on niin ihana!

Itselleni ei ole vieläkään yhtään alpakkaista huivia... Koskahan olisi minun vuoroni?

Tähän sarjaan on vielä yksi huivi. Mutta se on niin väärinymmärretty, ettei sitä usko kukaan. Ehkä vielä joku päivä...

Väärinymmärretyt huivit, osa 2

Rinsessa
malli: Rinsessa-huivi, Ulla 02/09
lanka: Gjestal Maija, värinro 221
kulutus: 200g
puikot: 3,25
helmet: 384kpl

Huh, mikä urakka tässä olikin. (Näköjään blogiinkin kirjoittamiseen meni kuukausi valmistumisesta...) Se vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Pituutta tuli sellaiset 160cm, mutta mallineule venyy ja paukkuu. Ohjeesta poiketen lisäsin reunoihin ainaoikeaa kolmen silmukan verran.

Pienipäinen täti oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sehän on tietysti tärkeintä. Itsestäkin tästä tuli kiva. Helmet tuovat hienon lisän. Eikä ne nyt niin suuritöisiä ole, vaikka siltä näyttävätkin. Itse pujotan helmet ensin lankaan ja kuljetan niitä koko matkan mukana. Mielestäni niin pääsee helpommalla kun kyseessä on näin paksu lanka. En jaksa mitään koruvaijeri-virkkuukoukku-silmäneula-ompelulankavirityksiä. Ehkä jos kyseessä olisi pitsivahvuinen lanka.

Täällä on aloitettu Järjettömyyden multihuipennusta. Siitä lisää ehkä vuoden päästä. Jos sittenkään on valmista.

Väärinymmärretyt huivit, osa 1

Kissan kesytys
malli: Clapotis, Knitty Fall/2004
lanka: Schoppel-Wolle Admiral R Druck, väri 1656wel
kulutus: 100g
puikot: 2,5

Tämä Clapotis aloittaa väärinymmärrettyjen huivien sarjan. Ensimmäiset silmukat luotiin itsenäisyyspäivän alla 2008. Sen jälkeen purettiin kolmesti (kai), jonka jälkeen työ hautautui kuukausiksi pimeään nurkkaan. Olin varma, että tästä tulee ihan paska ja kamala ja lankakaan ei riitä eikä sitä saa lisää. Tiedättehän nämä UFOjen kiroukset.

Sitten hajosi vaihteeksi tietokone. Se otti päähän, kaivoin ufolaaria ja tartuin tähän. Parissa illassa se sitten valmistui loppuun. Koska työ vei aikansa, ei lippusta, mihin oli kirjattu ylös alkuun tarvitut grammat, ollut tallessa. Niinpä en neulonut viimeistä kaaviota ollenkaan, vaan päättelin suoraan kolmannesta. Hyvä tuli näinkin! Silmukoita tässä on muutenkin vähemmän kuin ohjeessa. Muuten lanka ei olisi riittänyt sitäkään vähään.

Ohje oli jotenkin hankala. Pitkään jouduin tavaamaan paperista, eikä sittenkään meinannut millään mennä oikein. En ole tyytyväinen siihen, millaiset reunat ohjeen mukaan tehtynä tulee. Ne ovat mielestäni epäsiistit ja toinen reuna joustaa huonommin kuin toinen. Silmukkamerkkeihin käytin joltain neulojalta kuultua kikkaa apuna. En käyttänyt niitä lainkaan. Sen sijaan neuloin tiputettavan silmukan aina nurin. Paljon helpompaa ja kätevämpää.

Epämääräinen kurttu häpesi vielä kuukauden pöydälla. Eilen pingotin ja totesin, että hienohan tämä on. Värit kulkevat nätisti ja tiputet silmukat tuovat huiviin jotain jännää, mitä en osaa määritellä. Käyttöön pääsee ehdottomasti. Varmaankin lenkkipoluille kapeutensa ja pituutensa ansiosta. Joskus UFOilukin kannattaa!

Ajatukseni kaukana Odessassa

Odessa
malli: Odessa by Grumperina (saatavana vain Ravelryssä)
lanka: RYC Cashsoft DK, värinro 519
kulutus: hieman vajaa 50g
koko: Luulen, että 10s vähemmän kuin ohjeessa.
puikot: 3mm
helmet: 4mm vahahelmet, Sinooperi
menossa mukana: ikkunamakkara

Tämä(kin) piponen on ollut tehtävien listalla noin puoli ikuisuutta. Nyt se on valmis ja hieno ja upea! Toivottavasti pienipäinen pitää. Mustasta piposta sovittiin, mutta ainahan nainen helmiä tarvitsee, eikö?

Valmistui kahdessa illassa sitten lopulta. Malli tuntui aluksi kamalan työläältä. Mutta sujui sitten kun pääsin hommaan sisälle. Käsittämätöntä kämmäilyä kavennuksissa. Seuraavilla kerroksilla paikkailtiin. Ei mitään huomattavaa siis, itseä vaan ärsyttää tuommoiset typeryydet.

Helppo viimeistely. Vähän suihkepullolla kostutin ja yöksi varapäähän. Niin oli nätti ja soma aamulla! Postiin tämä hyppää huomenna, jotta tiedät vahtia laatikko.

Ps. Ikkunamakkara valmistettu Ikeasta ostetusta puuvillasta ja lakanakankaasta. Sisällä 2kg halvinta riisiä. Toppaa pahimman vedon ja on nätti!

Jänöset

Jänöjussin mäenlasku
malli: Blue Rabbit Hat, SlipSlipKnit
lanka: Rowan Wool Cotton, värinrot SH903 & SH973
kulutus: harmaa 82g, sininen 25g
koko: 120s
puikot: 3,5mm

Tässä on sitten se toinen joululahja, jänöpipo 3,5-vuotiaalle kummipojalleni. Heti kun näin ohjeen ajattelin, että tämä täytyy tehdä!

Tämä on ensimmäinen kirjoneuleprojektini ikinä. Aluksi meinasi mennä hermo, mutta sitten sain kehitettyä jonkinlaisen tavan neuloa. En tiedä, teinkö oikein, mutta ihan hyvä siitä tuli! Ei mulle kyllä mitään suurta kirjoneuleinnostusta tullut. Fiilis oli lähinnä se, että tekeehän tuota, mutta ei mieluusti hirveästi. Päässä on kyllä ollut jo pitkään pari isompaa kirjoneuleprojektia, saa nähdä miten niiden nyt käy. En tiedä, miten tämä olisi pitänyt höyryttää. Varovasti painelin raudalla, en halunnut liiskata silmukoita. Kaipa tuo käytössä tasoittuu lisää.

Muuten mentiin ihan ohjeen mukaan, paitsi kokoa fiksattiin vähän. Ihanainen kummipoikani on hieman keskivertoa isopäisempi. Onneksi olin tehnyt isille isänpäiväksi Turn A Squaren samasta langasta, niin oli käsitystä koosta. Siitä laskeskelin sitten. Pipo näytti puikoilla tajuttoman isolta, mutta ihan sopiva se on! Tietysti siihen vaikutti se, että en tehnyt joustinneuletta. Sillä tein käännetyn reunan, jotta pipo suojaisi paremmin pienen pojan korvia.

Olen tästä työstä tosi iloinen ja tyytyväinen. Kiva tuli ja toivon kovasti, että tätä suostutaan käyttämään. Tutkimattomat kun ovat toisinaan lasten tiet. Vaikkakin aikaisemmin tekemäni Karviaispipo on kovassa käytössä. Sitä pyydetään kuulemma välillä sisälläkin päähän, "Iinan pieni pipo". Kummilapsi on kyllä valtava rikkaus.

Ihanaa joulunaikaa ja onnellista, levollista uutta vuotta 2010!

Piparkakkuja ja glögiä

Piparkakkutoukka
malli: Wurm, täältä
lanka: Austermann Bambou soft, värinro 12
kulutus: hieman vajaa 100g
koko: 80s
puikot: 4mm

Tänä vuonna neuloin kokonaiset kaksi joululahjaa. Tämä on niistä toinen. Olen vähän huono keksimään lahjoja. Etenkin ihmisille, joilla tietää olevan lähes kaikkea. Yritänkin siis olla pitkin vuotta tuntosarvet pitkänä ja poimia rivien väleistä tarpeita. Viime Helsingin käynnin yhteydessä kuulin puolittaisen toiveen myssystä pariksi tälle.

Lanka oli hieman hankalasti saatavissa. En ollut valmis maksamaan siitä summaa, jota kotimaiset nettikaupat pyysivät. Onneksi on tuttuja neuleihmisiä muuallakin kuin Suomessa! Niinpä eräs ystävällinen tilasi nämä kotiinsa Saksassa ja toimitti sitten ne minulle. Kierrätys siitä syystä, että jos tämä saksalainen lankakauppa olisi lähettänyt ne minulle suoraan olisi postimaksut olleet mansikoita ja vähän mustikoita.

Tästä tuli ihana. Olen tosi ylpeä ja onnellinen lopputuloksesta. Tein elämäni ensimmäisen piparkakkureunan. Voi kuinka siistin reunan saakaan helpolla! Taitettu reuna oli todella helppo tehdä. Ihmettelen vain miksen ole tehnyt sellaista aiemmin? Nyt on suunnitteilla parikin projektia johon tulisi samanlainen. Ai mitenniin hurahdin?

Lahja pääsi jo perille ja on avattukin. Oli kovasti mieluinen. Olen siitä myös tyytyväinen. Tuntuu, että aina kun neulon tälle ystävälleni niin onnistuu loistavasti. Mikähän siinäkin on?

Ps. Tämä lanka on jumalaista neulottavaa. Oikeasti. Ehdoton jaettu ensimmäinen sija Rowanin Wool Cottonin kanssa.

Prinsessaa, taas.

Prinsessa
malli: Prinsessapipo, Ullaneule 03/06
lanka: Gjestal Maija, värinro 248
kulutus: 50g
koko: 120s
puikot: 3mm

No niin. On sairastettu koko syksy. Mennyt ihan hämärässä huis vaan. Olin monta viikkoa neulomatta. Ehkä jopa pari kuukautta? Ravelryn puolella vinkattiin projektista, jossa neulottiin tiettyyn virolaiseen orpokotiin tietylle lapsella jotakin. Innostuin tästä oitis. Olen monena jouluna halunnut tehdä jotakin hyvää, mutta tähän asti se on jäänyt ajatukseksi. Nyt kuitenkin kun oli tiedossa lapsen nimi ja ikä sekä parilla lauseella mielenkiinnon kohteetkin, ajattelin että tää on mua varten.

Hieman kaiveltiin varastoja ja sieltähän löytyikin jotain pienelle prinsessatytölle. Malli on paljon neulottu Prinsessapipo. Mukaan pieneksi extraksi neuloin 4mm:n helmiä. Jokainen tyttö tarvitsee bling blingiä! Pakettiin sujahti mukaan kiiltokuvia ja karkkipussi sekä kortti. Toivon, että tämä paketti hymyilyttää aattona pientä kulkijaa. Ainakin pipoon on neulottu paljon lämpimiä ajatuksia!

Kiva ja helppo malli. Kiva ja helppo mallikerta. Viime vuonna tein kaksi pipoa, yhden kaulurin, kämmekkäät ja sen myssynkin. Puikoilla on vielä tulossa se huivikin. (Kyllä se joskus valmistuu!) Ei langassakaan valittamista ole. Maija on kiilannut ehdottomasti peruslankojen ykköseksi. Tämäkään väri ei narissut. Mahtava hintalaatusuhde! Suosittelen.

Syksyä oviinkin

Servietit, styroxpohjat, linnut, lehtien solukot, niinit: Tiimari
Erikeeper: askartelulaatikko
metallipäiset nuppineulat: neulatyyny
lepänkävyt: papan metsä

Tämä alkoi olla liian kesäinen. Näin ammattiliiton lehdessä männynkävyistä tehdyn ovikoristeen. Siinä oli rautalanka väännetty sydämenmuotoiseksi ja siihen liimattu ne kävyt. Siitä se ajatus lähti. Suuntasimme äidin kanssa papan metsiin asenteella, että käydään nyt hakemassa ne kävyt. Voin kertoa, ettei tämä ole mitään käpysesonkia. Löysimme 7. Niillä ei juhlittu. Olihan niitä, siellä 7 metrin korkeudessa. Keräsimme sitten lepänkäpyjä, ne olikin paljon söpömpiä ja ennen kaikkea meidän ulottuvissa.

Suunnitelmat menivät siis kertakaikkisen uusiksi. Ei rautalankaa, ei männynkäpyjä. Siispä Tiimariin katselemaan ja tutkimaan. Vähitellen suunnitelma alkoi muotoutua. Koska silkkipaperivärivalikoima oli suorastaan onneton, suuntasin katseeni serviettihyllyyn. Sieltä löytyikin sitten kivat värit. Otin niistä sen valkoisen puolen pois. Lisäksi vielä leikkasin reunoista sen pilkullisen kohdan pois. Hankin myös kuumaliimapyssyn, enkä voi käsittää miten olen ennen tullut toimeen ilman. Kaikki liimautui superhelposti sillä. (Heti ensimmäisenä piti tietysti työntää sormensa siihen: "Ei tää nyt niin kuumaa voi olla --- ai perkele!")

Oranssipunainen jää minulle itselleni, sininen menee äidin kummitädille. Olen tosi tyytyväinen lopputuloksiin. Oli kiva pitkästä aikaa askarrella, varsinkin kun kaikki onnistui tällä kertaa hyvin. Jotenkin on sellainen fiilis, että näitä olis kiva näprätä enemmänkin. Anyone?

Syys

Syksy tuli. Tietokone hajosi. Olen netitön ja neulomisinto sekä -taito tuntuu olevan siitä kiinni. Onhan mulla toki ohjeita iso pino tulostettuna. Mutta kun ei pääse katsomaan miten muut on toteuttaneet, millä puikoilla, mistä langasta. Siten ei saa vahvistusta että onko tää mun väri nyt hyvä, pitäiskö sittenkin ottaa vähän pienemmät puikot. Entä onks tää ohje nyt käypä ja mitä jos tässä onkin jotain, minkä oisin saanut tietää jos olisin lukenut Ravelrya! Voi elämä, kyllä on mennyt hankalaksi. Minäkö muka neulehifistelijä? Pah.

Jotain on kuitenkin tapahtunut. Huivi on tulossa Maijasta (tämä väri muuten on sitä narisevaa sorttia). Kotona tapahtui myös suursiivous. Kolme jätesäkillistä tavaraa lensi kuuseen. (Oikeasti kierrätin ne kyllä kiltisti ja toimitin asianmukaisiin keräyspisteisiin.) Vaihdoin hieman järjestystä myös ja nyt kotona virtaa feng ja shui. Verhot vielä puuttuvat ja pari jotain, jotka olisivat _se_ juttu. Tiedättehän.

Tämä tunnelma kuva on pari iltaa sitten napsastu. (Klik klik ja näet sen kokonaan!) Ihanat, lämpimät liekit monistuvat ikkunan kautta. Kyllä tässä tunnelmassa on hyvä nauttia kirpeästä syksysäästä, joka vuotaa ikkunoista sisään.

Päreet paloivat

Aika liitää. Koulu alkoi ja päivärytmit meni uusiksi loman jäljiltä. Elokuu on kokoiltu naista, nyt ihana syyskuu saapui. Odotan syksyä jo kovasti. Keväällä Pajunkissapipolleni jäi aivan liian vähän käyttöpäiviä.

On täällä neulottukin. Ainakin kaupunkilaistiskirättejä syntymäpäivälahjaksi, pajunkissaa pienipäiselle sekä kiitokseksi Kerttuset. Lisäksi pari ufoa on edistynyt jonkin verran. Kuvia ei vaan ole, välillä yritin, mutta värit on pielessä ja kaikki muukin mättää. Siispä sisuunnuin ja ilmoittauduin kansalaisopiston digikamerakurssille! Muutosta siis luvassa.

Mutta sitten se tärkein: Jo keväällä sain Ullalta koeneulontaan Novitan Cannesia. Pyörittelin sitä ees ja taas, ei se oikein puhunut. Kunnes lopulta välähti, viime metreillä, mutta välähti kuitenkin! Siispä syntyi Päre. Ohje seuraavassa Ullassa, kuva jo tässä teille tänään. Olen innoissani ja ylpeä. Ihka ensimmäinen ohjeeni ja suunnittelemani malli. Yksinkertainen, mutta kaunis mielestäni. (Neuloin siinä sitten ohimennen käteni rikki. Noin isot puikot ja paksut langat eivät vaan ole ranteitani varten.)


Seuraavan kerran jotain valmista kuvattuna. Lupaan. Jos ei neulottua niin ommeltua. Koulussa pari mielenkiintoista projektia kesken! Ihania syyspäiviä.

Kolmas kerta, tottako?

Syreeni
malli: Lace ribbon scarf
lanka: Hjertegarn Blend bamboo
kulutus: 150g
koko: 160cm x 22cm, 20,5 toistoa
puikot: 3mm

Niin eräänä iltana soi puhelin. Siinä juteltiin viattomasti niitä näitä, kunnes kuulin ääneni sanovan "kyllä minä voin tehdä sellaisen". Soittaja oli se lappeenrantalainen, joka kiitokseksi sai huivin. Äitinsä oli ihastunut ikihyviksi ja toivoi samanlaista. Ja niin minä kuulin, ääneni sanovan, että kyllähän se käy.

Sitten tässä vaiheessa voidaan muistella sitä, kuinka tuskallinen edellinen oli. Joten voitte uskoa, ettei tämäkään syntynyt kipurahoitta. Se on niin upea ja yksinkertainen, mutta niin helevetin tylsä neulottava. Siinä ei tapahdu mitään, ei yhtikäs mitään. Olen vakaasti sitä mieltä, että itse jään ilman. Ei enää neljättä!

Lanka oli todella positiivinen yllätys. Soljui kuin unelma, neulepinta on kauniisti kiiltävää ja mielettömän pehmeää. . Ehdottomasti miellyttävävämpi lanka neuloa kuin Novitan vastaava. Väri on kuvassa ihan päin mäntyjä, kun ei osaa kuvata niin ei osaa. Anttilasta haetut uudet Prymin pyöröpuikotkin olivat todella positiivinen yllätys. Mukavan löysä kaapeli ja puikot istuivat käteen kuin valetut. Paljon paremmat käsiini kuin niklatut Addit, jotka menettävät niklausensa käsittelyssäni muutamassa tunnissa. Harmi, että näiden saatavuus täällä periferiassa on huono.

Neuleplääh jatkuu jatkumistaan. Ei huvita, muttei se mitään. Pitää pitää mielessä, että tämä on kuitenkin harrastus. Harrastamisen pitää olla kivaa, ei pakkopullaa. Kyllä se sitten syksyn pimetessä varmasti alkaa taas huvittamaan! Ei ne ihanat langat tuolta häviä minnekään. Siellä ne odottaa. Olen huomannut, että jos väkisin neuloo (varsinkin itselleen) niin siihen valmiiseen työhön jää tosi helposti "paha maku". Sitten työ ei miellytäkään tai sitä ei halua käyttää, jos tekeminen oli yhtä tuskaa. Malttia siis vain.

Huomatkaa muuten kuvausalustana toimivan pirtinpenkin muodonmuutos! 27 vuotta hyvin palvellut pöytäryhmä päivitettiin 2000-luvulle. Penkit on jo tehty, pöytä on vielä tekemättä. Tykkään hulluna lopputuloksesta! Tällä käsittelyllä kalusto saa varmasti toiset 27 vuotta elinaikaa. Olin kurkkua myöten täynnä kellastunutta puuta. Nyt se on kevyempi ja kaunis, pidän siitä että puu kuultaa läpi. Ihana, ihana, ihana.

Mikä kesä?

Jää
Malli: Lumi, Ullaneule 01/09
Lanka: Rowan RYC Silk Cotton, 680 Ice
Kulutus: 180g
Puikot: 4,5mm
Koko: 120cm x 60cm
Napit: 25 kappaletta, Tapion kauppa
Pingotusalusta: Biltema

Pitkä neuleplaah on selätetty - ehkä.

Langat on joskus vuoden alussa Englannista tilattuja. Kun se punta oli niin halpa ja nämä olivat vielä superalennuksessa. Sitten ilmestyi Ulla ja Lumin nähtyäni tiesin, mistä langasta se pitäisi tehdä. Alunperin näiden lankojen suunnitelma oli Lace Ribbon Scarf. Sitten näin tämän. Heti tuli sellainen olo, että mulle kans nappeja. Siitä se ajatus sitten lähti.

Olen lopputulokseen tyytyväinen. Nappien ompeleminenkin meni suhteellisen kivuttomista. (Kiitos diilauksesta Tuille!) Toistin kakkoskaavion vain kolmesti. Arvioin, että siihen lankani riittää ja oikeassa olin. Jäi kyllä yli, mutta ei olisi riittänyt enää kokonaiseen toistoon. Lopusta voi virkata vaikka kukkasia... Jos osaisi virkata. Ainut asia mihin en ole tyytyväinen on se, että typeryksissäni jätin keskelle sileää osuutta langanvaihdon. Enkä saanut pääteltyä sitä nätisti. No, ei se kaulassa näy. Ja tämä on ihan nenäliina hartiahuiviksi.

Lanka oli kivaa neulottavaa. Vaikka on aika löyhäkierteistä niin ei ihme kyllä halkeillut. Langassa on puuvillan tuntu ja himmeä silkin kiilto. Harmi, että tämän valmistus on taidettu lopettaa. Katsotaan, miten kestää käytössä.

Helsinkivisiitilläni tein retken tiettömien taipaleiden taakse ja kävin Biltemassa. Tarkoitus oli hakea pingotusalustat ja ne sain. Nyt pääsin ensimmäisen kerran käyttämään niitä, ja voi että - I H A N A T ! Näihin kun vielä yhdistää pingotusraudat (protoasteella), niin ei voi pingotus enää helpompaa olla. Ei yhtään ällöttävää puuhaa enää! Suosittelen lämpimästi.

Täällä on neulottu paljon Novitan Bambua. Enkä edes pidä siitä. Mutta se on jo toinen tarina.

Kevätkissa

Kevätkissa
Malli: Pajunkissapipo, Ullaneule 01/08
Lanka: Rowan Wool Cotton, väri SH910
Kulutus: 57g
Puikot: 3mm
koko: 92s
Huivi: KappAhl

Valmistuipa itsellekin tämä piponen. Otti kolme viikkoa. Miten voi näin pieni työ tökkiä niin pahasti? No siten, ettei huvita yhtään neuloa. Mutta nyt on valmista ja juuri oikeaan aikaan. Pari viikkoa kun olisi vielä pitkittynyt, tuskin olisi ollut enää kelejä pitää. Eilen työhuoneen mittari näytti +32, siihen paistaa aurinko.

Tykkään lopputuloksesta aivan mielettömästi. Sopii hienosti hiusten väriin ja kaupasta ostettuun huiviin. Sopiva juuri näille keleille. Suojaa viimalta, muttei ole liian kuuma. Vaikka otsa vähän hikoaisi, niin ei tunnu kostealta. Eikä kutita! Tämä lanka on unelman pehmeää ja ihanaa neuloa. Jos olisin rikas, kylpisin tässä.

Samat muutokset kuin edelliseen. Kaikki oikeat neuloin takareunoista, pajunkissat jollain ihmetavalla, jolla ei tule reikiä. Ylimääräisiä kerroksia sinne tänne koska tiheyteni oli todella pielessä.

Vannoin etten tee tällaista ihan vähään aikaan. Mutta kuinka ollakaan toinen pienipäinen oli nähnyt ensimmäisen pienipäisen pipon. (Terveisiä vaan!) Ja tietysti tämä isopäinen lupasi sitten laittaa puikot huiskimaan. Ei kahta ilman kolmatta, tai jotakin. Lisää lankaa Englannista siis tulossa!